torstai 13. elokuuta 2015

Sadonkorjuuloma: perunat

Princess, Annabelle, Early puritan ja Jester eivät ehtineet kukkia, ennen kuin niiden varret alkoivat lakastua. Ainoastaan Pink fir apple kukkii ja kukoistaa. Pari kappaletta ollaan siitä saatu jo ruokapöytään. Hyvä tekstuuri, kaunis väri ja makea maku, mutta ei mitään yli-ihmeellistä (Mayan twilight on edelleen maailman yli-ihmeellisin peruna). Toisaalta, tämä kesä on vesittänyt lakat, mustikat ja mansikat, joten voi olla, ettei perunoidenkaan maku ole paras mahdollinen.

Aamusella korjasin yhden rivillisen Annabelleä. Isoimmat yksilöt olivat nyrkkiä isompia. Ainoastaan yksi yksilö oli rupinen, mutta muut aivan täydellisiä. Toukatkaan eivät olleet Annabelleä makustelleet. Rivistä tuli ämpärillinen perunaa.

Iltapäivän helteessä häädin parit sisiliskovauvat pois Princessin luota ja nostin kaikki sen lajikkeen perunat, sillä niiden varret olivat vain n.15 cm korkeita ja melkein täysin lakastuneita. Valitettavasti nykyisin hankin viikon korvamadon Retrohelmistä, joten kyllä, koko perunannoston ajan lauloin Bogart companyn Princessiä. Pyydän naapureilta anteeksi.

Princess oli rupinen, parista kohti toukkainen ja vähäsatoinen. Tosin se kyllä kasvoikin huonossa kasvimaassa. Ei se maultaankaan ollut ihmeempi. Tämän vuoden perunoista jatkoon menee ainoastaan Early puritan ja Pink fir apple.

Putsasin potut, keitin niitä 3 min., donkkasin kylmään veteen, kuivatin, laitoin pakastepusseihin (kannattaa pussiin valita mahdollisimman samankokoisia pottuja, niin kypsyvät yhtäaikaa, suom.huom.) ja heitin pakastimeen. Talvella ne sitten hulautetaan jäisinä kiehuvaan veteen ja keitetään kypsiksi.

Vaikka on haikeaa katsella tyhjiä kohtia kasvimaassa, niin on melkoisen hienoa laittaa extrapakastin päälle ja alkaa täyttää sitä upouudella sadolla.

4 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä hieno idea! Minulla on pakastintila aina todella kortilla, etenkin tälläisenä hyvänä marjavuotena, mutta voisin silti laittaa yhden satsin Ariellea ja Pink Fir Applea pakastimeen. Jossei muuta niin joulun kalapöytää varten. En ole ennen pakastanut perunoita, mutta näillä ohjeilla voisi kokeilla.

    Minä muuten olen lukenut, että haju- ja makuaisti heikkenee jokunen vuosi ennen kuolemaa. Tänä vuonna syödessäni ekoja mustikoita ajattelin loppuni lähenevän, mutta onneksi olen kuullut todella monelta samaa kommenttia mauttomista mustikoista, niin ajattelen ettei se loppu voi olla meillä kaikilla lähellä.

    Sadonkorjuuloma, mikä ihana sana. Vähän niin kuin toukotyöt <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me pakastettiin perunoita ekan kerran viime kesänä ja huomattiin se hyväksi konstiksi säilöä perunoita - meillä kun ei ole kellaria.

      Meidän mansikkamaalla Polka ja Korona tuottavat ensimmäistä kertaa satoa, ja harmittaa, kun ne eivät maistu miltään. Ei pääse tekemään makuvertailua.

      Poista
    2. Pitää varmaan matkia tätä potun pakastamista. Eilen kävin pikku pussillisen koukkimassa annabellea pellosta, kovin oli pientä. Kukkikin tuossa vajaa kuukausi sitten, tai no, pari kolme kukkaa vaan. Varret eivät tosin ole lähelläkään lakastuneita, terhakoita ovat. Laitoin vielä salaattiakin tulemaan, saas nähdä kuinka äijän käy.

      Poista
    3. Hienoa, että siellä vielä pottujen varret kukoistaa. Vakoilin, että naapurissakin varret on ihan ruskeita, joten ei ole vika pelkästään meidän pihassa.

      Poista