Tiedän mitä teen tänä iltana

No joo, ehkä teen myös sen kurpitsapiirakan, mistä olen jo pari päivää chefille puhunut, mutta sen jälkeen syvennyn tähän ihanuuteen, jota olen odottanut jo muutaman viikon. Toki tämän vuoden jämä siemenpussit on jo tsekattu ja lista puutteista tehty valmiiksi, mutta kun toistaiseksi palkka vielä juoksee, on lupa tarvittavien siementen lisäksi tuoksutella ja makustella mielin määrin ja ruksia punakynällä kaikki ihanuudet, mitä pihallensa tahtoo vuonna 2014! Pikavilkaisulla on taas niin innovative blend ja stunning performance, että tämän kataloogin lukemiseen kuluu punakynä jos toinenkin.

Kurpitsamenu, tai melkein

Hieno syksysää on hemmotellut satunnaista kokkailijaa. Ja uskomatonta kyllä, kasvimaat tuottivat käytännössä tähän asti satoa. Koko loppukesä ja nyt syksy ollaan ruoanlaitossa enemmän tai vähemmän menty tyylillä "mikä on kriittisellä polulla?", että saadaan mahdollisimman paljon käytettyä tuoreeltaan ja ettei vaan mikään pilaannu. Nyt kun kasvimaita paketoidaan talvea varten, on aikaa jopa miettiä hetken ruoanlaittoa. Siispä päädyimme tekemään kurpitsamenun.

 Alkuruokana oli cheviceä villistä merisiiasta. Tässäkin piti olla kurpitsaa, nimittäin hienot siemenet oli tarkoitus paahtaa ja murskata päälle makua antamaan. Vaimo kuitenkin lyhyen testauksen jälkeen julisti, ettei kannata jatkaa. Olivat kuulemma liian puisia. Chevice sen sijaan oli todella hyvää - niin kuin aina, jos onnistuu löytämään tarpeeksi tuoretta kalaa.

Olen jo muutaman vuoden testaillut, miten saisi luotua täydellisen kurpitsakeiton. Esikuva tullee vuosien takaa jostakin fine dining -paikasta, kun kokin tervehdyksenä on tullut pieni kupillinen täyteläistä, samettista kurpitsakeittoa. Tällä ohjeella aletaan olemaan lähellä esikuvaa.

1/2 punasipuli silputtuna 
250-300 g kurpitsakuutioita 
250 ml hyvälaatuista kanalientä 
1 munankeltuainen 
100 g ranskankermaa 
suolaa 
pippuria 
hienoa chilimursketta 
mantelimurskaa
voita hauduttamiseen sekä keiton kiillottamiseen 

Hienonna sipuli ja pistä kattilaan voihin kuullottumaan. Kuutioi kurpitsa ja lisää kattilaan kuullottumaan ja paahtumaan. Lisää kanalientä niin, että kurpitsakuutiot miltei peittyvät. Hauduta kunnes kurpitsa on pehmennyt ja kanaliemi hieman keittynyt kasaan. Ota pois liedeltä. Aja sauvasekoittimella hienoksi soseeksi. Lisää ranskankerma, johon on sekoitettu yksi munankeltuainen. Mausta chilijauheella, suolalla ja pippurilla. Lisää pieni nokare voita, jotta keitosta tulee sopivan kiiltävää. Lisää paahdettua mantelimurskaa päälle. Oma kasvatetut kurpitsat ovat aina enemmän tai vähemmän makeita, ja itse en ole makean ruoan ystävä, joten yritän aina taklata liikaa makeutta. Tässä ranskankerma toimii hyvin. Ja paahdettu manteli sopii hienosti kurpitsan kanssa.

Pääruokana oli kauppahallista metsästetty hirven ulkofile sekä kurpitsarisotto. File sai maillardin käsittelyn kuumalla valurautapannulla perinteiseen tapaan. Kurpitsarisotto syntyi raastamalla pari kourallista kurpitsaraastetta risoton sekaan alkuvaiheessa. Muuten risotto noudatti perinteistä reseptiä, eli teen yleensä risoton kanaliemipohjalle

Pyh, ei yllättänyt!

Sain kuin sainkin näyttää talvelle pitkää nenää, sillä ehdin tyhjentää kasvimaat ennen lumentuloa. Chefin kehoituksesta olin jopa nostanut vanhan kasvimaan kitukasvuisiksi olettamani palsternakat (ja todennut ne ihan syömäkokoisiksi), vaikka alun perin ajattelin jättää ne multiin talven yli. Ainoa mikä pitää vielä huolehtia, on salvioiden peitteleminen lehtikerroksella, sillä ilman sitä ne eivät tahdo talvesta selvitä.

Linnuille on hankittu kilokaupalla siemeniä, itselle ihania, puutarha-aiheisia (tietysti!)palapelejä ja lämmikkeeksi Lignell & Piispasen Lumoava -appelsiini-suklaaglögiä (kerrankin glögi, joka ei tee suussa kipiää! Ihanan pehmoinen ja anti-esanssinen glögi, joka ei saa kieltä kipristelemään pistävästä alkoholista.). Sitten on aika ruveta plärämään vanhoja puutarhalehtiä, visioida ja strategioida kasvatuskesää 2014, ja odotella Thompson & Morganin kuvastoa (olen vanhanaikainen ja ympäristöepäystävällinen, sillä tykkään selata paperia netin sijaan). 3 kuukauden päästä on jo aika laittaa chilit ja paprikat esikasvuun, joten melkeinpä tulee kiire valita lajikkeet!

Kurpitsakohokas

Kurpitsaviikko eteni seuraavaksi kohokkaalla. Nyt kun tätä Crown princeä on pariin otteeseen maistellut, voi todeta puutarhagurujen olleen oikeassa sitä suositellessaan. Maku on todella miellyttävä ja makea, eikä lainkaan sellainen jauhoisen peruskurpitsan kaltainen. Tekstuurikin on mukavan napakka mutta mehevä.

1 rkl voita
1,5 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl maitoa
- kiehauta paksuhkoksi kastikkeeksi
2 munankeltuaista
1 dl juustoraastetta
pari kourallista kurpitsaraastetta (raaste on oiva tapa käyttää kurpitsaa, koska a) se kypsyy nopeasti ja b) ei ole niin vetistä kuin höyrytetty ja soseutettu versio)
suolaa
muskottia
- sekoita kastikkeeseen
2 munanvalkuaista
- vaahdota ja sekoita kastikkeeseen
- kaada kastike voideltuun vuokaan
- paista 180 C/30 min.

Tänä aamuna, vetisen ja rapaisen aamulenkin jälkeen, chef hemmotteli vaimoansa kurpitsaraasteesta tehdyillä letuilla ja omena-tyrnihillolla. Piristävän keltainen aamiainen - ja tuo hillo oli jopa tällaisen anti-hilloistin mielestä raikasta ja hyvää.

Kurpitsa-juustoraastepihvit

Kurpitsaviikon ensimmäinen ruokalaji oli raastepihvit. Originaalissa reseptissä pihvit uppopaistettiin öljyssä, mutta olin just viikonloppuna laittanut rasvakeittimen talviteloille, joten tyydyimme paistamaan nämä pannulla. Hiukan jännitti avaututtaa ensimmäistä Crown princeä, kun tuommoisesta sinivihreästä pallurasta on hankala tietää onko se kypsä vai ei. Sisältä paljastui kuitenkin kirkkaanoranssia substanssia, joten ei tarvinnut ruveta lennosta keksimään uutta ruokalajia. Siemenet otettiin talteen, kun chef visioi niistä jo maustetta tuleviin ruokalajeihin.

 

2 kananmunaa

suolaa

muskottia

sahramia (jep, tämä oli se, mikä sai naisen lankeamaan tähän reseptiin)

kourallinen juustoraastetta (raastoin kaapista löytyneen gruyèren lopun)

- vatkaa kevyesti

n. 400 g kurpitsaa karkeana raasteena

- sekoita mukaan

- paista miedolla lämmöllä voi-öljyseoksessa (laitoin pannulle n. ruokalusikallisen taikinaa kerrallaan ja littasin sen pihviksi)

 

Pihvit olivat yllättävän makeita, ja sahrami maistui niissä ihanasti. Juustoja ja mausteita vaihtelemalla näistä saa helposti oman makunsa mukaisia. Seuraavaksi voisi kokeilla taikinaan chiliä ja korianterinsiemeniä.



Mitä meillä tällä viikolla syödään?

Kuvassa on 5 pisteen vihje. Kukin kurpitsoista on n. 3-kiloinen, joten Arneo Nizzolin ihastuttava, joskin huonosti Suomen oloihin lokalisoitu (mikä on reneettiomena?) Kurpitsa-kirja tuli jälleen kerran plärättyä. Kovin hanakasti italialaiset kirjan perusteella yhdistävät kurpitsaan sekä kovia juustoja, että mantelikeksejä (cantucci?), mutta toki myös ricottaa ja salviaa. Viikon (tai kahden) menuun päätyivät kurpitsapihvit, -munakas, -kohokas, -piiras (sekä makea että suolainen) ja -risotto. Näiden lisäksi chef vielä visioi kurpitsa-kikhernepihvit ja lauantaille kokonaisen kurpitsamenun.

Savoijinkaalit puolestaan olivat muka niin muhkeita ja kauniita, kun ne nököttivät kasvimaalla, mutta kun tuli aika nykäistä ne irti, huomasin niiden olevan hyvin tarkkaan pitsitettyjä. Päällimmäisiä lehtiä sai kuoria irti melkoisen monta, ennen kuin alta paljastui mitään syötäväksi kelpaavaa. Lehtien kolosista löytyi muutama lehtokotilo, joten ne ovat siis löytäneet tiensä tontin toisesta päädystä kasvimaille. Mahtavaa.

Lammasmaailma mainosti saatavilla olevan luomukaritsaa, josta teimmekin heti tilauksen. Lauantaina haetaan lammaspaketti Kauppahallista, joten odotettavissa lienee lampaan ja kaalin klassinen yhdistelmä. Ja onhan savoijinkaali ihan törkeän hyvää, kun sen paahtaa pannulla pekonisilpun, saksanpähkinöiden ja valkosipulin kanssa. Jos oikein överiksi vetää, niin revittyä mozzaa vielä siihen päälle. Huonommat lehdenosat voi höyryttää koirille soseeksi, ja kaalin ruodit antaa vieressä kerjäävälle harmaiselle naukserille, jonka suurinta herkkua ne ovat.

Sitten onkin taas se aika, jolloin kasvikset täytyy hommata kaupasta :-/

Se siitä taas

Vielä tomaatit ja chilit pukkasivat kasvihuoneessa hentoa punaa poskilleen, mutta auringon valon ja lämmön vähyys alkoi häivyttää niiden makua. Oli siis aika pistää kesän 2013 pillit pussiin kasvihuoneen osalta. Vähänkin punertuneet tomaatit ja chilit nostin sisälle kypsymään, kun en niitä hennonnut poiskaan heittää, ja isoimmat San Marzanot otin talteen, vaikka vielä täysin vihreitä olivatkin. Yllättäen chilit punertuivat sisällä alta aikayksikön!

Aluksi irrottelin tomaatinvarsia hellästi irti kasvutuistaan, mutta melko pikaiseen alkoi moinen näpertely pitkästyttää, ja napsin loput varret poikki oksasaksilla. Lopuksi piti vielä kasvarin lattia siivota lehdistä ja pudonneista tomaatinraakileista. Viikonloppuna täytyy sutia koko kasvari tarkkaan painepesurilla ja sitten sulkea ovi tältä sesongilta.

Samaan syssyyn siivosin kesäkukatkin pois, joskin jätin terassin eteen Ikeasta ostetut traakkipuut, jotka yllättäen kestivät seuraavan yön -4,4 C:n! Kukahan jaksaisi kuurata puhtaaksi kaikki nuo ruukut, saavit ja ämpärit? Oliko ihan pakko kesällä käyttää joka ikinen saatavilla oleva astia kasvien kasvattamiseen?