Raparperisiikaa

Raparperipuska kasvaa suorastaan silmissä, mutta sitä on hankala hyödyntää, kun ei ole kiisseli- eikä leivonnaisihminen. Aikoinaan tein siitä mehua talven varalle, mutta sellainen määrä oksaalihappoa syö henkilöltä luuston. Marinadeissa hapokkuutta voi tietysti hyödyntää, ja odotankin, että chef tekee Jamien hot & sour rhubarb and crispy pork with noodles. Se ei voi olla pahaa, kun nimikin on jo suorastaan gastronomis-pornografinen.

Aamulehdessä oli ohje kuha-raparperirullille. Sovelsimme sitä siialle ja jätimme rullaamisen pois. Tässä kohti täytyy vielä siunailla, miten hemmetin vanhoja kaloja nykyään kalatiskeillä on. Ennen oli paljon paremmin, kun ei pyyntipäiviä merkattu. Pystyi leikkimään, että kaikki on tosi tuoretta, eikä viikon vanhaa. Nyt on pakko ostaa mitä tahansa kalaa, jos huomaa sen pyydetyn max. 3 päivän sisällä. Monet kerrat ollaan käännytty kalatiskiltä pois, kun päiväykset ovat olleet suorastaan kuvottavia.

Mutta siika oli viimeksi tuoretta! Chef fileoi fisun ja teki päälle rapaperihöystön.

2 raparperinvartta
1/2 chili
- hauduta pannulla ja mausta soijalla
- laita kalafileiden päälle
- ripottele päälle tuoreita yrttejä (basilikaa, ruohosipulia, oreganoa - mitä nyt pihalta sattuu löytymään)
- laita pannulle, jossa haudutit raparperejä ja hulauta pannulle 2 dl valkoviiniä

Erikoinen kokemus. Raparperi säilytti hapokkuutensa ja makunsa, ja chili toi pientä lämpöä. Chef hullaantui täysin, mutta itse olen vielä kahden vaiheilla. Ehkä jos sitä hapokuutta vähän taittaisi, niin voisi kokeilla toistekin.