maanantai 24. syyskuuta 2012

Hilloa, sosetta, piirakkaa

Taisi Punakaneli hiukan säikähtää, kun sen 2 lajitoveria sahattiin keväällä kumoon. Ihailin nimittäin yhtenä päivänä naapurin omenapuuta, kunnes tajusin, että se onkin meidän omenapuu, jonka oksilla on punaposki jos toinenkin.

Kymmenessä vuodessa meidän 2 Punakanelia teki yhteensä ämpärillisen omppuja, mutta tänä vuonna sato on ollut hyvä. Tai no, toisille varmaan heikko, mutta meidän track recordilla suorastaan loistava. Osa omenoista on päätynyt muumioitumaan, ja osa on ollut niin täynnä amppareita, että ovat suosiolla saaneet jäädä puuhun, mutta kolmisen ämpärillistä on saatu itselle talteen.

Vaikka tuo punakaneli on niin perusomppu, on sitä oppinut arvostamaan (huonosta sadosta huolimatta), koska se on niin monikäyttöinen. Ihan mukavan makuinen tuoreena, ja sovelias myös leivontaan ja säilöntään. Osa ollaan kuivattu lastuiksi, osa soseutettu talven leivontaan ja osa tungettu piirakoihin. Vielä on reilu ämpärillinen jäljellä.

2 kommenttia:

  1. Minäkin haluan ihailla naapurin omenapuuta ja huomata sen olevan meidän! :-D

    Ihana sato sulla!

    VastaaPoista
  2. Joskus hitaat hoksottimet yllättää mukavasti :-D

    VastaaPoista