Pieni rosmariininräähkä sinnitteli syksyn ulkona sateessa, ja ennen pakkasia pelastin sen sisätiloihin, joskin olin varma, että se kuivuu kuoliaaksi saman tien.
Minttu puolestaan ostettiin viikkoja sitten marketista jotakin ruokaa varten, vaikka marketin mintut eivät juuri millekään maistu. Mutta kun resepti sanoo, että minttua pitää olla, niin sitä on sitten ostettava, kun en ikinä muista olla yhtä fiksu kuin lanko, joka pakastaa mintunlehtiä talven varalle.
Chefin kävi yrttikolmikkoa sääliksi, ja ruuvasi niille kasvilampun tuomaan valoa ja lämpöä. Kunhan vielä puutarhuri muistaisi näitä kastella, niin voisivat yllättävän hyvin lampun alla. Sitruunatimjami kasvattaa pitkää, hentoa vartta, mutta se on niin maukas yrtti, että jopa noissa rojottimissa on mukavasti makua, joten sitä voi reilulla kädellä riipiä ruokiin ja salaatteihin.
Vuoden pimein aika on selätetty, ja lähdetään taas valoa kohti. Enää 6 kk, niin sitten voi ruveta istuttamaan yrttejä siemenistä, jei!
Niin, itseä oikein hävettää omien yrttien tila. Eipä ole kasvilampusta hyötyä ollut, eikä siitäkään että olen kertakaikkiaan unohtanut kastellakin. Kaiken maailman blogeja on aikaa kirjoitella vaan ei kastella. Voi voi. Mikä muuten on optimietäisyys tolle lampulle? Pitääkö sen olla ihan vieressä vai piisaako että on jonkun kyynärän päässä?
VastaaPoistaMeillä tuo lamppu paahtaa 10 cm:n päässä yrteistä, mikä johtaa siihen, että pitää muistaa olla koko ajan kastelemassa. Joskus kyseltiin lamppuvalmistajilta kasvilampuista ja myönsivät, että ne on lähinnä estetiikkaa varten, eikä kasvit niistä juurikaan hyödy. Mutta viherturaajan täytyy yrittää.
VastaaPoistaNonni, tulipahan tuokin sitten toteen näytettyä. Turhaa valon tuhlaamista mullakin ollut koko syksyn. Ilmankos ulkona nyt sitten onkin noin pimeää.
VastaaPoista