Chef siivutti kurkkua, porkkanaa (joo! Kerrankin meillä kasvaa ötökätöntä porkkanaa, kun kylvin sen valkosipulin ja persiljan väliin) ja fenkolia ja silppusi korianteria. Minä sillä välin opiskelin, mitä noille lätyille täytyy tehdä.
Ne siis täytyy panna pariksi minuutiksi kuumaan veteen pehmenemään. Kukaan ei sanonut, että ne rullautuvat vedessä tahmaiseksi klimpiksi, joten seuraava lätty donkattiin paistinpannulla olevaan kuumaan veteen ja lätsittiin lättyä littanaksi reikäkauhalla. Sitäkään ei sanottu, että lätyt tarttuvat alustaansa ja repeytyvät helposti, joten vasta kolmas lätty oli rullauskelpoinen, kun älyttiin nostaa se vedestä öljytyn alustan päälle.
Itse rullaus oli hankalaa, kun piti varoa lättyä menemästä ruttuun tai repeytymästä, mutta lopputulos oli ihan OK, etenkin kun chef teki hyvän dippikastikkeen sipulista, valkosipulista, ruokosokerista, chilistä, kalakastikkeesta, riisiviinietikasta, öljystä ja soijasta.
Toisaalta, tuo itse lätty on täysin mauton ja suutuntuma niljakas, joten parempaan ja helpompaan tulokseen pääsisi vain siivuttamalla vihannekset salaatiksi ja kaatamalla kastikkeen siihen päälle. Matala aita on paras aita.
Oliko tuo samanlaista kuin filotaikina? Itse olen niillä joskus kevätrullia yms tehnyt, muistaakseni vaan penslannut niitä vedellä ja sitten kääräissyt, friteerannut ja syönyt. Mutta voipi muisti pätkiä, tässä iässä kaikki on mahdollista.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuo on sellaista kumimaista kalvoa, eikä rapsakkaa kuten filo. Mutta yhtä ärsyttävä työstettävä.
VastaaPoista