Ja lumen alta paljastuu... sammalta!

Kun lumi viimein suli tontilta, eikä sää ollut ihan jäätävän kylmä ja sateinen, oli otettava hara kauniiseen käteen ja käytävä kasvimaiden ja kukkapenkkien kimppuun. Jo viime keväänä parsapenkki oli hitusen sammaloitunut, mutta nyt sammalta kasvoi kaikissa kasvimaissa, jopa ihan upouusissa. Mitään erilaista ei ole niiden kanssa puuhattu, mutta sammalta silti pukkaa. Samoin kukkapenkeissä oli paikoin paksulti sammalta.

Googletuksellakaan ei syy selvinnyt. Joku epäili liian tiivistä savimaata, mutta meillä kasvimaissa on ihan ostomultaa, joka ei ole mitenkään tiivistä. Joku epäili kasvimaiden pohjalle laitettua sanomalehteä syypääksi, mutta kukkapenkeissä taas ei sanomalehteä ole. Kaipa tänne on sitten joku happosade iskenyt ja happamoittanut maan, mutta toisaalta kalkituskaan ei kuulemma ole sammalta poistanut. Ärsyttävää.

Kasvimaat olivat ihan siistissä kunnossa, mitä nyt horsma oli tehnyt pitkää piuhaa pariin lodjuun, joten sitä sai nyhtää irti. Toinen kukkapenkki (toiseen en ole uskaltanut vielä edes koskea) oli sen sijaan varsinainen eldorado: rönsyleinikkiä, joka paikkaan levinnyttä pikkutalviota (parempi nimi sille olisi "iso riesa"), sitä jeevelin sammalta, oletusarvoinen vesimyyrän kolo iiristen alla (pikkukoira sai viime viikolla deletoitua yhden vesimyyrän tontilta, vaikka myyrä oli isompi kuin koiran pää), runsaasti villivihannesta, elikkä vuohenputkea, ja tyhjiä lehtokotilon kuoria. Great. Ei siis ihan heti käy aika pitkäksi, jahka tuolla ulkona tarkenee olla.

Vanhan kasvihuoneen esikasvatteet saivat -8 C:n kylmäkäsittelyn pari yötä sitten. Samettikukat ja pak choit itävät silti. Muiden osalta saa vielä jännittää, miten moiseen arktisuuteen suhtautuvat. Maissit tuottavat myös murhetta. Maissi on yleensä ollut helppo kasvattaa: siemen purkkiin ja sitten kun juuret tulevat ulos > isompaan purkkiin ja sit vielä yhden kerran isompaan purkkiin, ennen kuin se istutetaan ulos. Viime vuonna melkein kaikki maissit kuukahtivat jo esikasvatusvaiheessa ja tänä vuonna osalle kävi sama. Mietin, mitä olen tehnyt erilailla ja ainoa, minkä keksin, oli taimimulta. Normaalisti kylvän kaiken tavalliseen multaan, mutta viime ja tänä vuonna olen käyttänyt taimimultaa, joka on jotenkin tiiviin oloista ja säilyy kosteana pitempään. Liekö siinä maissien tuho?

Kuvassa on meikäläisen uusin iili: spraymaali. Jostain luin, että spraymaalilla voi värjätä ulkoruukkuja ja että K-raudasta saatava Prof-maali on hyvä ja helppokäyttöinen, eikä valu helposti. Olin kaivannut ulkoruukkuihin yhtenäisempää ilmettä, joten Avensis-mies suuntasi kärryn kohti K-rautaa, jotta vaimo sai toteuttaa itseään. Valittiin tummanharmaa maali, joka kotipihassa osoittautui mattamustaksi. Ei haitannut, joskin mattapinta ei ehkä ihan niin anteeksiantava ole kuin kiiltävämpi, sillä en tietenkään malttanut spreijata ohjeen mukaan 25 cm:n päästä, vaan truuttasin max. 5 cm:n päästä ja maali alkoi valua. On niinkö sillai rustiikki lopputulos. Tehosteväriksi valikoitui kupari, jolla suhautin vanhan peltikannun sieväksi. Punarinta puolestaan turautti mustaan ruukkuun oman valkoisen tehostevärinsä (kiitti vaan). Vielä jäi hitusen maalia, mutta raksavastaava kielsi spreijaamasta sillä kirkkovenettä talon seinään. Melko rajoittunutta.

Puutarhuri pottumarkkinoilla

Varma kevään merkki: multasäkkejä pitkin pihaa

Koska lauantai oli niin kalsea, ettei voinut kuvitellakaan kasaavansa uutta kasvihuonetta, lähdettiin hakemaan kevät kaupasta. Siemenperunoita (niitä iänikuisia lajikkeita) oli alkanut näkyä jo kaupoissa, joten oletin, että niitä on myös Kodin Terrassa. Suuntasimme sinne, koska siellä lajikkeita ja säkkikokoja riittää. Harmiksemme olimmekin myöhässä, sillä mielenkiintoisin lajike (jonka nimeä en tietenkään enää muista) oli jo loppu. Suurin osa valikoimasta oli yleis- tai jauhoperunaa, joten kaipaamani salaattiperuna jäi hankkimatta. Chef halusi punaista Mozartia, joka on kuulemma hyvä uuniperuna. Toiseksi lajikkeeksi nappasimme Colombian, satoisan yleisperunan. Kauppilasta pitäisi vielä tulla Ariellea, ja Hyötykasviyhdistykseltä hankin pussillisen Mayan twilightia, joka on ihan ylivoimainen frittiperuna. Sitten pitäisi vielä keksiä, mihin ne mahtuvat...

Osa vanhoista kasvimaista on taas tulossa tiensä päähän, kun niiden laidat alkavat lahota, joten otimme seuraavaksi osoitteeksi Bilteman, joka mainosti kasvilavoja ei-niin-kukkaroa-kirpaisevalla hinnalla 9,99€. Olin suhteellisen varma, että lavat on sieltä jo viety käsistä, mutta fiksu kauppias oli hommannut niitä röykkiöittäin. Mukaan lähti 6.

Sitten vielä K-rautaan hakemaan kehuttua spraymaalia, jolla aion tuunata pihan kukkaruukut.

Eilen laitoin ensimmäisen perunan ämpäriin kasvamaan ja tänään aion kylvää kukkia, jahka tuo pakkanen hellittää. Huomenna voisi keskittyä kaalikasvien esikasvattamiseen. Jotenkin sitä on huhtikuussa aina vähän kohmeisen pöllämystynyt, eikä osaa alkaa ajatella puutarhajuttuja, vaikka niiden perään on hingunnut koko talven. Pakko tsekata omasta blogista, mitä tähän aikaan oikein tehdään.

Linnuilla sen sijaan ei ole kohmeisuudesta tietoakaan. Huhtikuun aamut ovat mielettömän hienoja, kun makuuhuoneeseen asti kuuluu tirppojen konsertti. Rastaat ja järripeipot pitävät suorastaan meteliä. Tänä aamuna ensiesiintymisensä tekivät fasaani ja kaakkuri. Huikeaa!

Kasvihuone 3.0: kiinalainen palapeli

Hitusen kun lapion kanssa heilui uuden kasvihuoneen perustuksilla, sai lumet sulamaan sen verran, että päästiin aloittamaan kasvihuoneen kokoaminen. Kokoamisohjeet (pelkkiä viivoja ja numerosarjoja) ja n. miljoona eri osasta nähtyäni olin valmis juoksemaan kirkuen karkuun, mutta onneksi raksavastaavan avaruudellinen ajattelu ei rajoitu pelkästään Ursan sivuihin, joten tyynen rauhallisesti jamppa luki ohjeet ja alkoi ruuvata osasia paikoilleen. Sivuraudat ja katon harja saatiin koottua, mutta loput osat jäivät odottamaan sään lämpiämistä, sillä muttereita on hankala pyöritellä paikoilleen kohmeisin sormin.

Perustukset olivat pysyneet yllättävän hyvin kasassa talven aikana. Vielä ei routavaurioita näy. Laasti ei tykännyt lokakuun keleistä, joten sitä on hilseillyt pois, mutta kaipa nuo harkot kasassa pysyvät. On niillä hyvä raudoitus ainakin tukenaan.

Tälle viikolle on luvattu kurjaa keliä, mutta toivottavasti viikonloppuna lämpenee ja päästään jatkamaan rakentamista. Viimeistään kuun puolivälissä kasvihuoneen soisi olevan valmis, sillä edessä on vielä aikamoinen esikasvatusurakka, ja tomaattienkin olisi hyvä kohta päästä kasvihuoneeseen päivähoitoon, jotta rotevoituvat ja saavat kunnon värin. Ja tokihan pitää pian mennä Ikeaan ostamaan tuonne hieno kalustus!

Plan B:nä on vanha kasvihuone vielä pihassa, joten käytän sitten sitä esikasvatukseen jos ei tuota uutta saada ajoissa koottua. Vanha kasvihuone tosin on nurmikolla, mikä lisää tuholaisten riskiä huomattavasti.

Haudutetut karitsansydämet

Viimeksi kun kävimme tyhjentämässä Tolvilan luomulammastilan lihoista, nappasimme ostoskoriin myös paketillisen sydämiä. Koska ei ollut hajuakaan, miten niitä pitäisi valmistaa, saimme Tolvilasta sähköpostiin ranskalaisen ohjeen, jonka joku heidän asiakkaistaan oli suomentanut. Sitä sitten tutisevin käsin sovelsin sillä välin, kun chef oli töissä.

3 karitsansydäntä (luomua ja kotimaista, toki!)
- leikkaa 4 osaan. Rasvaa ei tarvitse poistaa, sillä luomukaritsan rasva on mietoa. Kalvotkin jätin paikoilleen.
- ruskista pannulla öljyssä kauttaaltaan
- siirrä lautaselle odottamaan
1 sipuli
- pilko pieneksi ja kuullota pannulla sydämistä irronneessa nesteessä. Saa hiukan ruskistuakin.
2 valkosipulinkynttä
- pilko ja lisää pannulle kuullottumaan sipulien joukkoon
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl kurkumaa
1 tl korianterinsiemeniä murskattuna
1 rkl punaviinietikkaa
1/2 tl paprikajauhetta
(ripaus chiliä)
- lisää pannulle ja anna muhia pari minuuttia
- laita sydämet takaisin pannulle
5 dl hyvää lihalientä
1 laakerinlehti
1 neilikka
1/2 kanelitanko
suolaa maun mukaan
- lisää pannulle
- hauduta miedohkolla lämmöllä 40 min.

Sydämet ovat melko miedon makuisia, joten mausteita voi käyttää reilusti. Meillä oli vahvaa karitsalientä lihaliemenä, joten himmailin mausteiden kanssa. Lisukkeena tarjosin kuskusta, ja jäljelle jääneet sydämet saivat jäähtyä liemessään, minä jälkeen ne viipaloitiin leivän päälle.

Näin tehdään kevät

Kun koko talviloma on mennyt hermopaineessa, ehdotin paremmalle puoliskolle, että tehtäisiin tänään jotain kivaa - haettaisiin vaikka kevättä kotiin. Arvelin lähimmän keväänostopaikan olevan Kodin Terra, etenkin kun puutarhaguruni vinkkasi, että sieltä löytyisi upeaa Fashion monger -daaliaa.

Fashion monger ei kuulunut täällä valikoimiin, joten lohdutukseksi ostin pikkuiiristen, hämähäkkililjan ja freesian sipuleita. Freesian suhteen ei ole hajuakaan, mitä niille pitää tehdä, mutta luotan, että puutarhaguru neuvoo.

Tarjolla oli myös hurmaavia pelargonien ja verenpisaroiden minitaimia, tosin värivalikoima oli sen verran perinteinen, että sorruin vain pariin verenpisaraan.

Aleosastolla oli kevättähtiä 50 sentillä, joten nappasin niitä pari purkkia istutettavaksi toukokuussa kukkapenkkiin. Lisäksi löytyi kasvihuoneen kastelujärjestelmä puoleen hintaan.

Kyllä se kevät näillä eväillä syntyi, sillä verenpisaroita kotouttaessani isompiin purkkeihin parempi puolisko huomautti, että on se hienoa nähdä vaimo multasäkin ääressä. Se kuulemma on varma kevään merkki.

Talviloman kohokohta: Dining 26

Vuoden alussa Tampereen parhaimman ravintolan Hellan & huoneen omistaja Arto Rastas avasi Dining 26:n, joka keskittyy välimerellisiin makuihin. Muuta ravintolaa emme edes harkinneet talvilomaa (ennemminkin kyllä mega hermopaineviikko kuin loma) juhlistamaan, sillä menu vaikutti niin mielenkiintoiselta. Koska olemme mezeistejä, eli rakastamme maistella erilaisia pikkuannoksia, valitsimme 7 ruokalajin tasting menun.

Aluksi pöytään kannettiin kurpitsaa ja burrataa mantelileivän kera sekä lohi-kampasimpukkacarpaccio, jonka päällä oli kesäkurpitsasalsaa. Hienot annokset: toisessa pehmeää mozzaa ja mehevää kurpitsaa, toisessa taas raikas carpaccio ja ihanan kirpsakka salsa. Saimme myös tulikuumat, uunituoreet pitaleivät, joiden kyytipoikana oli tzatzikia. Oli ehdottomasti parhaimmat pitaleivät ikinä ja käytimmekin hyvän tovin

niiden analysointiin, että millä ihmeen taikuudella ne oli leivottu. Maku oli mukavan hapan ja kuminansiemenet olivat kiva mauste; tuoksussa oli selkeästi hiivaa, eivätkä jauhotkaan olleet ihan valkoista vehnää. Tuommoisen kun osaisi kotona replikoida!

Illan huikein annos oli kuitenkin seuraavana: harissalla
maustettu härkätartar, jossa sitruunaa, kaprista ja jogurttikastiketta. Harissaa oli käytetty taidokkaasti. Se ei ollut tulista, eikä peittänyt lihan makua, vaan pikemminkin nosti sen paremmin esille. Annokseen toi suutuntumaa pienet, raksahtelevat siemenet, jotka arvioimme nigellansiemeniksi.

Toisena annoksena tartarin rinnalle tuli oliivisuolalla maustetut, paahdetut punajuuret, jotka lapioitiin suuhun, ennen kuin ehdittiin ottaa kuva. Muistin kuitenkin kirjata itselleni ylös, että kun ensi kesänä

saadaan omia punajuuria, täytyy kokeilla yhdistää niitä vihreiden oliivien kanssa. Niiden maut sopivat tosi jännästi yhteen.

Sitten joku ajatustenlukija oli keksinyt yhdistää rouvan suosikit vihersimpukan ja fenkolin. Simpukoita maustoi
anisvoi, joka oli pakko epähienosti ryystää kuoresta, kun oltiin tässä vaiheessa ahmittu jo ne pitaleivät. Fenkolin marinadia mietittiin tovi, mutta epäilisin sen olleen veriappelsiinista tehty. Niin, ruokaihmisten ravintolavisiitit tuppaavat menemään pohtimiseksi ja analysoinniksi, mutta kyllä me ihan oikeasti nautittiinkin.

Simpukoiden lisukkeeksi tuli kipollinen tabboulehia, josta riitti myös rapsakalle, mutta sopivan pläskiselle possunkyljelle, jonka kanssa tarjottiin myös kastanjapyrettä ja todella hyviä, paistettuja siitakkeita.

Illan päätti hyvin itämaisen tuoksuinen ja makuinen jogurttivanukas, joka oli maustettu ruusulla ja metsähunajalla sekä pähkinäkeksillä. Nam. Tämän jälkeen olimmekin niin täynnä, että uni olisi maittanut saman tien.

Illan viinipaketti koostui tietysti Välimeren alueen viineistä. Mukana oli täysin tuntemattomia rypäleitä, pääasiassa sen takia, että osa viineistä

tuli Kreikasta, jonka viinejä ei ole juurikaan tullut makusteltua. Viinit olivat mielenkiintoisia, mutta eivät kovin ihmeellisiä. Ruualle sopivat ihan OK, mutta huippuelämyksiä ei niistä irronnut. Kaadot olivat mukavan maltillisia, ja tarjoilija opasti kaataessaan, mille annokselle/annoksille viini oli tarkoitettu, joten ei tarvinnut arpoa horaistako lasillisen kertakulauksella vai sipatako säästellen seuraavaan ruokalajiin asti.

Ravintolan chilivalinta on mainitsemisen arvoinen. Chilillä ei haettu tulisuutta, vaan makua, joten annosten punaiset pipurat pystyi huoletta haarukoimaan suuhunsa.

Palvelu oli iloista ja reipasta, ruuat tulivat sopivassa tahdissa pöytään, eikä laskuakaan tarvinnut minuuttikaupalla odotella. Holillinen ilta maksoi 100 € ja holiton 68 €. Hintansa väärti ja todella hieno kokemus. Varmasti tullaan toistekin.

Ja se mega hermopaine? Jollakin on tänään työhaastattelu! IIIIIKKKKK!!!!

Kolmas luukku

Talviloman eka päivä, kello 9:35 ja kaikki talvilomahommat, eli maaliskuun esikasvatukset  tehty. Mitäs sitten keksisi?

Kolmas luukku olikin yllättävän tyhjä, kun kirsikkatomaateista oli jäljellä vain Sungoldia ja sitäkin vain 5 siementä. Täytynee ottaa ei-niin-hyvien siementen laatikosta täytteeksi muutama Ildi siltä varalta, että Sungold itää huonosti.

Ilmaissiemenenä oli tullut punaista "mansikkamaissia", joka pikagoogletuksella soveltuu lähinnä popcorniksi. Kaipa se johonkin tontin kulmaan mahtuu kasvamaan, ihan vain kuriositeetin vuoksi. Toinen ilmaissiemen oli Korpikankaalta tullut valkoinen kesäkukka, jolla täytin loput esikasvatuslaatikosta. En tosin ymmärrä valkoisten kukkien ideaa, kun Suomessa joutuu väkisinkin puolet vuodesta katselemaan valkoista puutarhaa. Kesällä täytyy saada nauttia väreistä.

Huhtikuun luukku näyttääkin sitten suorastaan pelottavalta. Kaikki nuo tiukkaan pakatut kaalit, kurpitsat, kurkut ja kesäkukat täytyisi saada johonkin esikasvuun, mutta uusi kasvihuone on vielä alkutekijöissä, eikä tuo kiihtyvä lumipyry yhtään edesauta rakentamisen aloittamista, kun ruuvit hukkuu hankeen.

Nyt kaivattaisiin sitä aurinkoa tähän risukasaan!