Tarkempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli krapularuuaksi (tai siis suomenruotsalaisittain myöhäisillan jazzinkuunteluruoaksi) tarkoitetut janssoninkiusauspizzat. Åhå. Ei kestänyt montakaan päivää, kun kotiuunista putkahti näiden kopiot. Ei kylläkään ollut krapulaa. Eikä liiemmin jazziakaan.
Pizzapohjat ensin esipaistettiin. Sitten niiden päälle siveltiin ranskankermaa ja ladottiin kevyesti esikeitettyjä perunaviipaleita. Näiden lomaan donkattiin janssonfileitä (siis janssonia, ei anjoviksia) ja iso kasa voissa haudutettua sipulia ja purjoa, ja komeus kruunattiin juustoraasteella. Hetkeksi vielä takaisin uuniin ruskistumaan, ja sitten syömään. Vinkeä kokemus, eikä ollenkaan huono sellainen. Ens kerralla enempi ranskankermaa ja kenties pieni lirautus janssonlientä.
mitäs tuollaiseen pizza biancaan tulee soosiksi? janssoneista sen verran että olettekos kokeilleet noita anjoviksia joita lasipurkeista saa, niitä öljyssä lilluvia. ne on selkeästi eri makuisia kuin nuo abban/tms peltipurkki anjovikset. liekko sardelleja, eikös noi peltipurkissa olevat ole kilohailia?
VastaaPoistaPizza biancaan ei tulee soosia, vaan täytteet laitetaan suoraan lätyn päälle. Kunhan pizzassa on paljon mozzarellaa ja pöydässä saa vielä lorottaa hyvää oliiviöljyä mausteeksi, niin soosia ei kaipaa :-)
VastaaPoistaJoo, nuo oikeat anjovikset ja janssonit tais tosiaan olla ihan eri kalaa. Ne oikeat on kyllä oivia maustamaan ruokia, joskin niin suolaisia, ettei niitä kovin reilulla kädellä voi käyttää.
pitänee testata tämäkin asia jossain vaiheessa. Jollen väärin muista niin jossain Napolin tienoilla pizzan alimmaiseksi laitetaan juusto, sen päälle sitten muut täytteet. enpä ole sitäkään ikinä testannut vaikka mielessä on käynyt. liian paljon pizz...reseptejä ja liian vähän aikaa. ja vyössä reikiä.
VastaaPoista