Kurpitsamopo lipesi

Tomaatit, chilit, munakoisot ja paprikat pääsivät viimein viettämään vapaa-aikaansa kasvariin, joskin suuttuivat kuumuudesta (!) ja roikottivat lehtiään. Pilvisemmällä säällä viihtyvät kasvarissa huomattavasti paremmin. Täytyisi asennuttaa paremmalla puoliskolla kattoluukun automaattiavaaja, tosin se (siis avaaja, ei parempi puolisko) lirutti nesteensä kasvarin lattialle viime kesänä. Avaajille luvataan jopa 5 vuoden takuu, mutta eipä ne käytännössä kestä kuin 2-3 vuotta. Ja ovat kalliita pirulaisia.

Kaalien alut alkoivat kasvattaa liian pitkää vartta, joten vein ne kasvariin tanakoitumaan. Hyvin ovat pärjänneet pakkasyöt kuplamuovin alla. Seurana niillä on pari perunaämpäriä, samettikukkien taimet ja siskolle leikatut hopeapajun oksat, joista toivottavasti kasvaa sievät pensaan alut loppukesästä istutettavaksi autuaammalle kasvuvyöhykkeelle. Hopeapaju on yllättävän harvinainen ja kallis (jopa 40 €!) taimikaupoissa, vaikka sitä joka ikisessä vanhassa pihapiirissä kasvaakin. Yhteen raaskin investoida ja loput 8 olen kasvattanut sen oksista.

Kurpitsojen kohdalla alkoi mopo keulia. Ihan käsittämättömiä määriä oli taas siemeniä tullut hankittua – ilman aavistusta, mihin ne kaikki saa mahtumaan. Oli röpeliäistä italialaista Marina di Chioggiaa, kastanjanmakuista ranskalaista Potimarronia, metallinsinistä englantilaista Crown princeä jota on kehuttu yhdessä jos toisessakin puutarhalehdessä, ja tietysti spagettikurpitsaa, Lungo di Firenzeä ja ilmaislahjaksi saatua ufokurpitsaa Patty green tint. Kasvihuoneeseen laitoin ne saman tien kasvamaan ja suojasin ne pakkasöiltä sekä kuplamuovilla että polttamalla kasvarissa kynttilöitä (olivat tuoksukynttilöitä, joten kasvarissa haisee nyt ällön imelälle).

Yrttejä täytyisi ruveta kasvattamaan lisää. Ainakin kirveliä voisi laittaa kasvihuoneeseen ja ehkä uuden satsin basilikaa.