Puutarhakoulu, osa I: vesiaihe

Jokaisessa puutarhassa kuuluu olla vesiaihe, koska se kaunistaa maisemaa, mahdollistaa vesikasvien käytön ja solisee rauhoittavasti. Meidän pihalla on oikein sievä (kuten kuvasta näkyy), ihan luonnon itsensä muokkaama lähde, jossa asuu sammakkoja, vesiliskoja, vesimyyriä ja iilimatoja. Välillä siellä on asunut myös siskon koira ja oma koiranpentu (erittäin virkistävää hypätä jääkylmään lähteeseen pennun perässä).

Kyllä tuo kesän mittaan tuosta kirkastuu ja kaunistuu, jahka siitä on ensin kuolleet kasvijätteet kalastanut pois ja kaivanut reittiä ojaan, jotta vesi pääsee vaihtumaan. Vesimyyrä oli näköjään talven mittaan osallistunut ojankaivuuseen kaivamalla reitin sinisten iiristen läpi. Kiitos vaan avusta. Ei olisi tarvinnut.

Eipä tuosta lutakosta mitään hyötyä ole, kun se on sen verran kaukana kasvimaista, ettei jaksa vettä sieltä asti raahata. Kiva kuitenkin seurata sammakoiden kutemista ja vesiliskojen iltauinteja. Ja mielellään myös sitä, kun koirat lahtaavat vesimyyrää.