Panin perunan ämpäriin

(Ohessa kuvatodiste)

Kauppilan perunat saapuivat viime viikolla ja päätyivät ikkunalaudalle ihmettelemään hohtavia kinoksia. Eilen sitten yhdistyivät synapsit päässä, ja hihkaisin Luigille, että panen yhden potun ämpäriin, vuoraan kuplamuovilla ja heitän kasvihuoneeseen. Josko vaikka sais perunasatoa hieman aiemmin, kun ei tarvi odotella lumen ja roudan sulamista.

Tuumasta toimeen ja Amandine ämpäriin. Toivottavasti on maineensa väärti. Kauppila sanoi Amandinen olleen vuoden peruna Ruotsissa 2012 (vaiko 2011?). Illalla huomasin olleeni trendisetteri, kun ruotsalaisessa puutarhaohjelmassa joku jamppa teki saman perunaämpäritempun.

Loppuviikosta, kun metsälenkit menivät lähinnä siihen, että puutarhuri humpsahti joka toisella askeleella polulta sivuun ja putosi polviaan myöten hankeen erittäin rumien sanojen saattelemana (ei ole kaunista katseltavaa eikä kuultavaa, kun keski-ikäinen ja toppahousuinen nainen konttaa metsässä), sitä alkoi valaistua, että tämähän on varma kevään merkki, ja uusi satsi esikasvatteita pitäisi laittaa multiin. Siemenlaatikostosta löytyi iso kasa erilaisia kaalinsiemeniä ja tietysti maissia. Kurkut ja kurpitsat jätin vielä odottamaan, sillä viime vuonna kokeilin niiden esikasvatusta kasvihuoneessa ja taimista tuli hämmästyttävän tummanvihreät ja tanakat. Ei siis kannata yrittää niiden esarointia sisätiloissa.

Ja jottei talo pysyisi liian steriilinä (nythän se on vain sekoitus karvanlähtökarvoja ja kuratassujen kuraa), keksin vielä eilen perunan jälkeen, että voisin hyödyntää Luigin perintöturveruukut ja laittaa osan samettikukista esikasvamaan. Saisi tuo sää ruveta lämpenemään, sillä alkaa talossa kaikki pinnat olla jo täynnä erinäisiä potteja ja ruukkuja.

Eilen pilkisti jo ekat krookuksen nuput kasvimaan aidan vierestä. Ihan kuin se kohta olisi. Kasvukausi.