Etikkavesi ei tehonnut. Eikä suolavesikään. Kuningasidea tuli siitä, kun yksi toukka päätyi pannulle, pomppasi ilmaan ja jäi jäykkänä makaamaan teflonille. Seuraavan kaalikukinnon donkkasin puoleksi minuutiksi kiehuvaan veteen ja katso: toukat eivät sentään pudonneet kattilan pohjalle, mutta seitti suli, ja toukat muuttuivat vihreistä keltaisiksi ja kiemurtelevista jäykiksi. Sama mikroskooppisen tarkka nyppimisoperaatio oli tiedossa, mutta sentään keltainen toukka on helpompi havaita ja jäykkis poimia kukintojen välistä.
Kaalireppana tietysti menettää hiukan makuaan kiehutuksen aikana, mutta pikainen kuivatus ja sitten pannulle lillumaan voihin pelastaa osan tilanteesta.
Broccolin (se parsakaalin versio, joka ei tee yhtä, isoa kukintoa, vaan monta pientä) toivon olevan sen verran myöhäinen satonsa kanssa, että kaaliperhos- ja -koisesonki ehtii mennä ohi. Ois niinku pikaruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti