Puutarhurin aakkoset: Ö

Pahikset työssään

Öttiäiset. Öttiäiset jakaantuvat kahteen heimoon: hyvisöttiäiset, jotka hoitavat pölytyksen ja syövät pahiksia ja pahisöttiäiset, jotka tuhoavat sadon. Itse olen repinyt hiuksiani eniten kirppojen ja vihannespunkkien kanssa. Ensiksimainitut nakertavat kaikki kaalinsukuiset kasvit rei’ille, suojauksista huolimatta, joten joudun esikasvattamaan kaikki kaalikasvit, alkukesän retiisejä lukuunottamatta. Se hyvä puoli kirpoissa on, että olenpahan oppinut tuntemaan, mitkä kaikki kasvit ovat kaalin sukulaisia. Kirppoja olen yrittänyt myrkyttää, ja onpa niitä myös imuroitu kasvimaalta vanhalla imurilla (!), mutta mikään ei tunnu niihin tehoavan.

Vihannespunkit löysivät nopeasti tiensä kasvihuoneeseen. Sainkohan 2-3 kesää olla niiltä rauhassa, mutta sitten aloin ihmetellä kellastuvia lehtiä paprikoissa. Kohdattaessa myrkytän punkit Sprutzitilla, ja kanta on pysynyt hyvin kurissa.

Porkkanoita on meillä turha kasvattaa kemppien takia, ja myös retiiseihin ja perunoihin joku #¤%&:n riiviö käy kovertamassa tunneleita.

Myyrätkin (sekä tavis- että vesi-) kuuluvat pahisöttiäisiin. Tonttimme on vanhaa peltomaata, joten etenkin alkuaikoina myyriä riitti vilinäksi asti. Pahimpana vuotena ne nakersivat n. 90 tainta yhden talven aikana, tosin suurin osa taimista onneksi toipui, ja tulipa leikattua vastaistutetut aroniat, mitä ei muuten varmaan olisi tullut tehtyä. Nyt aroniat ovat oikein tuuheita! Vesimyyrä on pahiksista pahin, koska se kaivaa valtavia onkaloita ja syö kasvien juuria. Etenkin iirikset ovat vesimyyrän herkkua, ja onpa meillä vesimyyrät kaataneet 1 luumupuun ja 1 koivun.

Uusin tulokas pahisöttiäisrintamalla on lehtokotilo, jonka lähestymistä ollaan jo monta vuotta seurattu. Viime vuonna ne tunkivat tontille urakalla. Toistaiseksi ollaan tyydytty manuaaliseen tuhoamiseen (kotilot kerätään ja kipataan tuhkatynnyriin, johon ne kuivuvat). Toivottavasti se riittää, sillä myrkkyihin en haluaisi turvautua. Räkättirastaat tykkäävät nauttia kotiloaterioita etupihan kukkapenkin kivellä, johon ne saavat kätevästi kotilon kopautettua rikki, mutta eivät nekään saa pidettyä populaatiota kurissa, sillä sateen jälkeen saan aina kerätä reilut 50 kotiloa mukaani. Näin aakkosten lopuksi voi varmaan tunnustaa perversionsa: kotiloiden keräämiseen tulee himo! Ei ole mikään harvinainen näky kun nukkumaan menossa oleva puutarhuri kipaisee vielä kerran yöpaitasillaan tsekkaamaan pahimmat kotilopaikat. Kotilojen spiraalit kieppuvat silmissä vielä nukkuessakin.

Hyvisöttiäisiä ovat tietysti mehiläiset, kimalaiset, perhoset, sisi- ja vesiliskot, sammakot ja leppäkertut. Sammakoita varten pihassa on lutakko (mutainen lähde), ja pölyttäjille on tarjolla kukkivia yrttejä, kuten kurkkuyrttiä ja minttua. Vaikka minttu onkin yhden kukkapenkin vallannut, ei se haittaa, sillä mintun kukat ruokkivat melkoista perhos- ja mehiläispopulaatiota. Myös linnut lasketaan hyvisöttiäisiin, ja niille on pihassa tarjolla pönttöjä, koirankarvaa pesänrakennusaineeksi ja talvisin tietysti ehtymätön pähkinävarasto. Kesällä on rentouttavaa seurata, kun tirpat popsivat kirvoja ja toukkia. Ei tarvi omia sormia liata.