Ei nimi Masua pahenna

Ensimmäistä kertaa Demon ovenripaan tarttuessa tiesimme, ettei ulkona syöminen ole enää koskaan entisenlaista. Tavisravintolat ovat sen jälkeen olleet pettymys kerta toisensa jälkeen ja myös fine diningin rima nousi niin korkealle, että harva enää oikeaan fineryyn yltää.

Näistä lähtökohdista uskaltauduimme kuitenkin juhlimaan vanhaa Luigia ja Ullan nimeä Masuun. Välimäenhän olimme jo aiemmin kohdanneet Chez Dompassa.

Alku oli melkoisen tyrmäävä. Pöytäämme osui täysin untuvikko tarjoilija, joka ei osannut ilman baarimikon apua kertoa, mikä 10 alkudrinkin listalla olevista juomista on kuiva (niitä oli vain 1 kpl), eikä tiennyt valmiin menun suositusjuomia (!). Hiukan rupesi tutisuttamaan meneekö koko ilta näin avuttomasti, mutta onneksi kyseistä tarjoilijaa ei sen koommin pöydässämme näkynyt.

Ravintolassa on erittäin avoin avokeittiö, ja toki on aina mukava seurata keittiön hyörinää. Välillä tosin häiritsi, kun myös keittiön mokat ja paniikit välittyivät syömäpuolelle. Itsellekin nousi kylmä hiki jännittäessä löytyykö pöydän 16 puuttuva pääruoka vai ei. Samoin jouduimme kesken menun puoli tuntia jännittämään saammeko seuraavan annoksemme vai joudummeko jopa kyselemään sen perään.

Ravintola täyttyi nopeasti, eikä voinut kuin ihailla tarjoilijoiden pitkäpinnaisuutta. Aasiakkaat kun panivat parastaan. "Missä muodossa tuo chili tässä annoksessa on?" (WTF????) "Mitä on tofu?" "Onko nämä annokset tulisia?" Kaiken kukkuraksi paikalla näytti olevan keliaakikkojen kokoontumisajot.

Entä se ruoka? Hyvää, oikein hyvää. Menen toistekin, vaikken pidäkään puikoilla syömisestä (oikeesti, jos on haarukka keksitty, niin miksi pitää sohia ruokaa tikulla?). Onneksi Luigi on taitava tikunkäyttäjä ja syötti vaimolle liukkaimmat palat.

Misokeitto oli erinomainen. Härkätartar suli suussa. Hirata bun -burgerissa oli sisällä mehevää, pläskistä possua ja itse bun pehmoinen ja hyvällä öljyllä silattu. Sushi oli taivaallista - parasta ikinä! Rapujen kanssa tarjottu fenkoli-omena-limesalaatti oli mahtavaa; sitä täytyy kokeilla tehdä kotonakin. Härän marmorifile oli upean pehmeää ja sen kanssa tarjotut pak choit ihan parhautta.

Masun konsepti on kiva: saat joko syödä perinteisen alku-pää-jälki -setin tai sitten tilata pöydän täyteen kippoja ja kuppeja. Seuraavan kerran keskityn ehdottomasti susheihin ja maistelen myös dim sumit. Toivottavasti palvelu on sillä kerralla huomattavasti parempaa.