- Basilika rakastaa kasvihuoneen lämpöä, joskin kellastuu kylmän iskiessä. Limebasilika on ihan nimensä mukainen - upea limen maku!
- Meirami inhoaa kuivuutta, joten sen paikka on altakasteluruukussa (jota myös muistetaan altakastella). Sienet rakastavat meiramia.
- Salvia kiittää esikasvatuksesta kasvarissa ja jatkaa elämäänsä kasvimaalla, jahka sen muistaa peitellä lehdillä/sanomalehdillä ennen talvea. Jos kohdalle osuu ananassalvia, osta se.
- Timjamia tarvii aina, ja jotkut lajikkeet jaksavat jopa talvehtia Suomessa.
- Kirvelillä on miedohko, anikseen vivahtava maku, joka sopii hyvin perunoiden seuraan.
- Korianteri on megayrtti, koska siitä voi syödä juuret, lehdet ja siemenet. Tänä vuonna kokeilussa on Alan Titchmarsh collectionin korianteri (tai tuttavallisemmin kortsu. Oikein mukavaa marketissa, kun parempi puolisko huudahtaa kassajonossa: "Kortsu unohtui!"), jolla on todella isot lehdet.
- Persiljan suhteen olen retro, sillä tykkään kähärälehtisestä. Sileälehtinen maistuu vain ruoholle.
- Tilliä rakastan yli kaiken ja napsin sitä ohimennen suuhun ihan sellaisenaan. Myös tillin siemenet ovat kelpoja ruuanlaittoon, joskin vain tuoreena, sillä muutamassa kuukaudessa ne menettävät makunsa.
- Lipstikka tuo kevään ja siitä saa hienon keiton sinihomejuuston ja kerman kanssa.
- Veripeippi, eli trendikkäästi shiso, on ihanan sitruksinen, ja pienikin lehdenpala pirteyttää salaatin.
Sitten se riiviöosasto:
- Minttu leviää kuin keski-ikäisen naisen ahteri, mutta mintulle se annetaan anteeksi, koska se on hyvä perhoskasvi. Ja hyvää uusien pottujen kanssa.
- Toinen leviäjä on rakuuna (se venäläinen. Ranskalainen ei pärjää täällä ja sitä paitsi sitä lisätään pistokkaista, koska se ei siemennä), joka meillä on keksinyt jopa kasvaa kasvimaiden lautojen välistä.
- Oregano (tai siis mäkimeirami; eihän täällä oikea oregano kasva) siementää itseään pitkin poikin ja kasvattaa isoja tuppaita joka paikkaan ja tukahduttaa kanssaeläjänsä.
- Saksankirvelikin on kuulemma riiviö, mutta itsellä se kasvaa vasta ekaa kesää, joten riiviöisyys ärsyttänee vasta myöhemmin.
- Kurkkuyrtti on semi-riiviö: se ei leviä tuhottomasti, mutta siementää sen verran, että joka kesä sitä jossain kasvaa. Kurkkuyrtin kukat ovat kivoja salaateissa. Ja todellakin maistuvat kurkulle.
- Kumina ei ole yrtti, mutta siitäkin tarvii varoittaa: siemenissä on yllättävä kasvuvoima ja niitä lentää joka paikkaan. Mahtavaltahan ne maistuvat, mutta jyräävät kaiken alleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti