Iloa silmille ja suulle

Ruvettiin ihan kulttuuria harrastamaan ja suunnattiin Avensis kohti Mänttää ja Serlachiuksen taidemuseota. Tai no, lähinnä sen Gösta-ravintolaa, koska tahdoin viimein päästä maistamaan Pekka Terävän kehuttuja ruokia.

Itse museo koostui uudesta ja vanhasta osasta. Uusi osa kehuskeli nyky"taiteella" ja siellä olikin iso kokoelma ite-taidetta, eli yhteiskunnan ulkopuolella (missä se on?) olevien "taiteilijoiden" "teoksia". Ai jestas, kun ois aikoinaan hoksannut säästää kaikki 4-vuotiaana tehdyt piirrustukset ja tylsien puhelinpalaverien aikana väkerretyt doodlaukset. Olisin miljonääri! Tosin en tietääkseni silloinkaan ollut yhteiskunnan ulkopuolella.

Vanhassa osassa sentään oli Gallén-Kallelaa, Edelfeltiä, Simbergiä ja Halosta, joten usko taiteeseen palautui. Myös pihapiiri oli kaunis järvineen ja kukkivine pioneineen. Sitä taustaa vasten oli hyvä tarttua Pirjo Heikkilän yllätyskyykkyhaasteeseen. Yllättävän hankalaa kyykätä korkkarit jalassa ylämäkeen.

Parasta kuitenkin oli se ruoka. Ravintolaan sai jo museoon tultaessa käydä tekemässä pöytävarauksen, mikä oli hyvä, sillä jo puolen päivän jälkeen myivät ei-oota.

Taittingerin kostuttamina tutkimme ruokalistaa. Seuralaiset päätyivät luomuhärkätartariin; itse aloitin kevyesti suolatulla lohella, kuningasravulla ja avokadolla. Järjettömän hyviä kumpikin annos! Lohi oli täydellistä avokadovaahdon kanssa, ja nuo lautasella olevat, soijakastikkeella maustetut pipurat ihan mielettömiä.

Pääruuaksi otimme kaikki bouillabaissea, ja ravintolan näkemys siitä yllätti: kalat, vihannekset ja äyriäiset olivatkin kastikkeessa, eikä keitossa. Taas hymistelimme joka ikistä suupalaa, ja kastike oli niin hyvää, että kun ei kehdattu lautasia nuolla, niin imeytimme kastikkeen rippeet talon leipään.

Jälkkäriä meidän ei pitänyt ottaa,

mutta totesimme, että kun ruoka oli niin käsittämättömän hyvää, on pakko maistaa jälkkäritkin. Seuralaiset ottivat mansikoita, lakritsivaahtoa ja minttujäätelöä, ja minä testasin maitosuklaamoussen. Ihania, ihania, ihania makuja.

Palvelu oli yllättävän ripeää mutta ystävällistä, eikä hintakaan kirpaissut: shampanjoineen ja viineineen ateria maksoi kolmelta himpun alle 200 €.

Tänne tullaan toistekin, vaikka ajomatkaa kertyykin about 75 km. Oli se niin älyttömän hyvää!