4 x eka kerta

Sunnuntaina oli jo aamusta niin lämmin, että pääsi ekan kerran tänä vuonna patsastelemaan pihalle t-paidassa ja shortseissa. Tontti ei enää ollut ihan niin litsis märkä, joten oli pakko tarttua härkää sarvista, eli ruohonleikkuria aisasta ja ryhtyä tuohon ah, niin vastenmieliseen (Pohjanmaalla on tähän hyvä adjektiivi: visto) puuhaan, joka melkein jopa peittoaa ikkunanpesun vistoisuudessaan. Olin toiveikkaasti ajatellut, että kylmän kevään jäljiltä ei tarvisi nurmikkoa vielä toukokuussa leikata, mutta voikukka ja rönsyleinikki kasvoivat jo sen verran korkeina "nurmikolla", että leikkaamiseen oli ruvettava.

No, näyttihän se piha heti siistimmältä. Palkitsin itseni urakasta istuttamalla jo viikkoja sitten ostamani kiinanruusukvittenin. Siinä oli ostettaessa sen verran isot lehdet, että sai majoittua kasvihuoneeseen siihen asti, että pahimmat yöpakkaset ovat ohi. Kai ne nyt sitten ovat ohi. Aika erikoista muuten, että Tuusulan Pirilä kehui kiinanruusukvittenin pärjäävän vyöhykkeillä I-IV ja tuottavan makoisia hedelmiä hillottavaksi, kun taas Riihimäen Pirilässä vyöhyke oli I, ja itse kasvissa luki, että hedelmät eivät ole for human consumption. Eli tarvii nyt sitten odotella talven yli, kestääkö tuo meidän vyöhykkeellä, ja jahka hedelmiä tulee, niin maistaa kuoleeko niihin. Nice.

Kolmas eka kerta löytyi parsapenkistä, jossa oli jo kokonaista 6 kpl isoja tököjä odottamassa syöjäänsä. Ja kun pizzamiehen kanssa on naimisissa, päätyivät tököt pizza biancaan mozzarellan, Laudemion ja parin oman rucolanlehdykän kanssa. Kyllä alkoi ylä-C soida päässä! Kaupasta saatavat parsat eivät todellakaan ole sama kasvi kuin mitä omassa puutarhassa kasvaa. Omat parsat on makeita, raikkaita, pähkinäisiä, suussasulavia, ihania, parhautta. On ihan pakko rakentaa (= rakennuttaa raksavastaavalla) johonkin tontin kulmalle kunnon parsapenkki ja ostaa siihen satamiljoonaa tainta.

Neljäs eka kerta olikin sitten nokoset ruuan päälle ulkoilmassa, aurinkotuolissa. Kyllä se tästä. Kesä :-)