Vaikka kukkapenkissä olisi ollut vesimyyrälle tarjolla pikkutalviota ja lemmikkiä, joista olisin mielelläni päässyt eroon, eiköhän se ollut valkannut iiriksen, jota olin jo 10 vuotta hoivannut. Iiriksen juuret oli nakerrettu niin huolellisesti, että tuskin se enää kasvuun lähtee. Tuossa kukkapenkissä ei tunnu enää olevan mitään säilyttämisen arvoista, joten sen voisi lapsata kokonaan ylös ja ostaa siihen uudet mullat ja kukat.
Toisella puolen tonttia ihmettelin ranteen paksuista multapötköä, mutta kun potkaisin sitä, tuli jälleen näkyviin nyrkin mentävä kolo: vesimyyrä oli keksinyt kaivautua sadunkuusaman ali. Kuusama onneksi tuntuu säilyneen hengissä, vaikka on varmasti osan juuristaan menettänyt. Parsojen puolesta joudutaan vielä jännittämään, sillä myös parsapenkissä oli vesimyyrä jyllännyt.
Täytyy nyt virittää kääpiönaukseri taas äärimmäiseen myyräntappokuntoon tai sitten yrittää adoptoida jostain uusi hauki.
Luonto käy päälle apinan raivolla. Teillä on katettu niin herkullinen buffet sinne puutarhaan, että luultavasti se on se haukikin lopulta kavunnut maalle ja käynyt syömässä iiriksen juuret.
VastaaPoistaÄlä heitä lemmikkejä & talvioita pois! Mä annan niille mielelläni vyöhyketerapiaa meillä!
Joo, saat ne vyöhyketerapiaan. Istuta ne johonkin, jossa ne saa levitä, kun ne tosiaan leviää kuin keski-ikäisen naisen ahteri.
VastaaPoistaVesimyyrien tappo-ohjelman olen minäkin julistanut, mutta myrkkyä ei koirien takia voi käyttää eikä ole ojaakaan mihin hauen tuuppaisi.. Vettä ei täällä ole lähimaillakaan. Haistatin sananmukaisesti kakat niille ja tungin joka reiän täyteen hevosenlantaa. Harmi, että se on niin hyvin palanutta ettei enää haise.
VastaaPoistaHämeessä kukkapenkissä meinaan jatkaa verkkoprojektia, eli kukkapenkkiin ensin sinkitettyä rappausverkkoa alle myyrien kiusaksi. Täytyy laittaa verkko syksyllä myös katteeksi päälle.