Kun joutuu pihaltaan kaatamaan 2 jäniksen syömää omenapuuta, tuntee saavansa edes jonkinlaista kompensaatiota upottaessaan rusakonpuolikasta pataan. Ruskistetun rusakon lisäksi pataan päätyi jämiä viime vuoden sadonkorjuusta: kurpitsakuutioita ja ruusupapuja. Nesteeksi vasikanlientä ja aimo loraus punkkua.
Jänön poristessa uunissa oli hyvin aikaa käydä etsimässä lähimetsästä korvasieniä. Kovinkaan monta ei löytynyt, mutta sen verran kuitenkin, että jänikselle saatiin lisukkeeksi muhennos sienistä, kermasta ja sipulista.
3 tuntia jänö muhi 150 asteessa, minkä jälkeen chef redusoi paistoliemen kastikkeeksi. Kurpitsa toi yllättävän voimakkaan maun ja makeuden kastikkeeseen, ja jänö oli pysynyt padassa mehevänä. Mahtava ateria, kerrassaan, vaikkakin estetiikassa oli hiukan tovomisen varaa - punkku oli värjännyt kastikkeen hennon vihertäväksi.
Seuraavana päivänä syötiin kastikkeen jämät pinjansiemenillä, rusinoilla ja kanelilla maustetun kuskusin kanssa. Mainio illallinen sekin, joskin punkkuvalintamme Antè Barbera d'asti oli pitkän tuuletuksenkin jälkeen niin hapokas, että vei ikenet mukanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti