Yhden kesän kun annat kukkapenkkien olla, käy luonto päälle. Sininen kukkapenkki ruohottui viime kevään ja kesän aikana, ja pikkutalvio ja joku rönsyävä lemmikki valtasivat sen lähes kokonaan ja tukahduttivat muita kukkia alleen. Kun kerrankin vapaapäivänä paistoi aurinko, ja Kauppilan tilaus tuli sopivasti lähipostiin, oli aika tarttua lapioon ja ruveta raivaushommiin. Pari tuntia siinä meni, kun kaksin käsin revin ruohoa ja maanpeittokasveja pois, ja ne lähtivätkin yllättävän hyvin irtoamaan - liekö vesimyyrä kukkapenkissä myllätessään järsinyt myös niiden juuria.
Kun penkki oli viimein paljaalla mullalla, alkoi Kauppilan pionien ja iiristen sommittelu. Ensin siirsin pari vuotta sitten istuttamani magnolian kukkapenkin keskelle tuomaan korkeutta. Magnolian juuret tosin vaikuttivat aika lyhyiltä; niistäkin osa on varmaan päätynyt myyrän lounaspöytään. Mutta kuorta raaputtamalla magnoliasta paljastui vihreää, joten eiköhän se hengissä ole. Magnolian molemmille puolille tuli Sorbet-pioni, ja niiden viereen vielä pinkki japaninkurjenmiekka. Kyllä siitä nätti tulee.
Eilen kantattiin Luigi della casan kanssa 25 metriä pitkä, punainen kukkapenkkimme, kun nurmikko oli siitäkin alkanut vallata tilaa (kummallista, että itse nurmikolla kasvaa vain sammalta). Savi litsui sormissa, ja mäkäräiset pörräsivät iloisesti ympärillä, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen, kun kukkapenkki alkoi näyttää siistiltä. Vieltä pitäisi käydä lapioimassa kukkapenkistä vadelmat (!) pois, ja round-upata ziljoona vuohenputkea. Sen jälkeen toivottavasti saa keskittyä vain ruuan kasvattamiseen.
Tuota nurmiasiaa ihmettelen minäkin. Kasvas nyt kunnolla siellä, missä sille on tilaa! Ihme tyyppi.
VastaaPoistaYritän edelleen kääntää ajatustani vuohenputkesta: se on villiyrtti, ei rikkaruoho.
Villiyrtti vois kyllä keksiä jonkin muun kasvupaikan kuin mun kukkapenkkini :-D
VastaaPoista