Turausmuistio

Siivoaminen kannattaa aina! Kesken vanhojen paperien pläräyksen käsiin osui kirjanen, johon olin kirjoittanut muistiin puutarha-asioita vuosilta 2002-2008 (2009 tuli perustettua eka blogi aiheesta). Päällimmäinen fiilis oli se, että herraisä tähän turaamiseen on mennyt rahaa! Sitä on aikoinaan istuttanut puita, pensaita ja perennoja, joista ei ole tänä päivänä jälkeäkään - ei edes muistijälkeä. Jos ois aikojen alussa malttanut ("maltti" ei kuulu pohojalaisen sanavarastoon), sitä olisi tilannut tonnikaupalla hevonkakkaa, kompostia yms. eloperäistä ainetta yläpihan täyteen sen sijaan, että lapioi savimaan päälle multaa. Multa kun ei saven kanssa sekoitu, vaan lilluu elottomana patjana saven päällä. Vasta sitten, kun olisi saanut kunnon kasvualustan, olisi voinut alkaa kasveja istuttaa. No, siihen olisi mennyt 2-3 vuotta, ja edelleenkään "maltti" ei kuulu pohojalaisen sanavarastoon.

Toinen fiilis oli ylpeys. Niin oli kokematon viherturaaja uskaltanut heti ekana vuonna panna purjoa, ruusukaalta, endiiviä, varsiselleriä yms. ei-ihan-niin-jokapäiväistä kasvamaan, ja jopa onnistunutkin, kun ei vielä tuholaiset olleet pihaa löytäneet.

Kaikki siemen-ja taimitilaukset oli tunnollisesti kirjattu ylös ja joka syksy oli oikein piirrosten kanssa mietitty seuraavan kevään istutuksia. Jokasyksyisiin muistiinpanoihin oli myös kirjattu "Luigin täytyy keväällä tehdä taas uusi kasvimaa" - meillähän niitä on jo 6 kpl + parsapenkki + yhden kasvimaan laajennusosa. On se jamppa pysynyt kiireisenä (uus parsapenkki on jo kirjattu to-do -listaan).

Kateuskin kohosi pintaan, kun 23.3.2007 oli päästy jo kasvimaita kitkemään! Tänä keväänä tuskin moiseen päästään, kun kasvimaat ovat vielä paksun lumipatjan alla (huomaavainen jänis oli käynyt yhden kasvimaan koristelemassa yhdellä papanalla. Kiitos vaan.), ja ens yöksi on luvattu -21 C.