Saahan niitä kaupastakin

Kun taimitarhalla törmää reheviin ja edullisiin (no OK, paprikat maksoivat 21,80 €) esikasvatteisiin, käyhän sitä mielessä, onko omassa esikasvattamisessa mitään järkeä. Tilaat siemeniä, kylmäkäsittelet ne jäätyneessä postilaatikossa,  lutraat mullalla ja joudut imuroimaan koko talon, jännität itääkö mikään ja sitten jännität saatko kasvin kasvamaan sirkkalehtiä pidemmälle talven kalvakassa "valossa". Kuskaat taimia sisään ja ulos, tarkkailet illalla taivaalle, fiilistelet tuulen pohjavirettä ja ryntäät paikasta A paikkaan B harsojen ja lämmittimien kanssa.

Vaihtoehtonahan olisi päräyttää toukokuun lämmössä ja auringossa farkulla taimitarhalle ja kantaa hame heiluen ja korkkarit kopisten sikaosasto täyteen reheviä, kukkivia/hedelmöiviä taimia ja hitusen vingauttaa pankkikorttia kassalla, hyvinhoidetut kynnet kimaltaen. Tai ostaa vihanneksensa suoraan marketista.

Mutta. Henkilö kun on sattunut syntymään ruokaihmiseksi, ei riitä, että taimen kyljessä on lappu, jossa lukee "kesäkurpitsa". Eikä riitä edes se, että lapussa lukee "tomaatti Tanskan vienti". Haluan löytää ne parhaimman makuiset taimet, haluan kokeilla harvinaisuuksia, enkä missään nimessä halua kasvihuonetta/-maata täyteen bulkkikamaa, jota kasvatetaan vain suuren sadon tai helpon tuotettavuuden takia, mausta välittämättä.

Ei siis ole helpotusta ja puhdasta kodinhoitohuonetta tiedossa ensi talveksikaan, joten täytyy vain ottaa vanha tiskiharja ja puutarhaletku kauniiseen multaiseen käteen ja alkaa kuurata tämän kauden esikasvatuspotteja puhtaiksi ensi vuotta varten :-)