Parsaperunaa, viimeinkin

Valitettavasti tänä vuonna ei mistään herunut jo vuosia kaipaamaani Pink fir applea, jonka vasta viime vuonna opin löytyvän myös Suomesta, Hyötykasviyhdistykseltä, ja nimellä Pinkki pihtaomena (makes sense, doesn't it). Toinen himoamani perunalajike, Parsaperuna (jep, nimessä on "parsa") sen sijaan viimeinkin löytyi, Kauppilan tarjoamana.

Vaikka normaalisti perunasadon merkkinä on kukinta, en malttanut odottaa, vaan tungin (täydellisesti manikyroidut ja timantein koristellut, eikä ollenkaan aidankunnostusprojektin jäljiltä rupiset) akateemisen pienviljelijän sormet multaan ja hamusin mukuloita (ja siis tämä henkilöltä, joka on inhonnut perunoita 30 vuotta elämästään). Kukinnattomuudesta huolimatta parsaperuna oli ehtinyt tehdä hienoja, puikulaisia, kiinteitä, ohutkuorisia mukuloita, jotka maineensa mukaan olivat täydellisiä salaattiin. Ei näitä Pricen veljekset turhaan kehuneet: maku on miellyttävä ja sitä on riittävästi, ja tekstuuri hyvän kiinteä.

Potun kaveriksi salaattiin päätyi 1 fenkoli ja muutama ryöpätty härkäpapu. Chef teki oheen vinegretin valkoisesta balsamicosta, Laudemiosta, tillistä ja Dijonista. Täydellinen kesäruoka.

Jahka siemenperunaa löytyy jatkossakin, tulee meidän perunapenkissä kasvamaan parsaperunaa.