maanantai 29. heinäkuuta 2013

Mayan twilight: nice but dim

Keväällä tuli sorruttua Kauppilan perunatarjontaan ihan kympillä (tai kolmella), ja hyvä niin, sillä mistään muualta ei erikoisperunaa tänä vuonna löytynyt viime vuoden mahdottoman säätilan takia. Mayan twilight tuli valittua ihan vain siksi, että a) se oli hirmu nätti pinkkeine ja keltaisine raitoineen ja b) Kauppila mainosti sen olevan aikainen lajike. Googletus tosin väitti sen olevan myöhäinen, mutta se, onko heinäkuun puoliväli myöhä vai aika, lienee makuasia.

Mayan twilight oli meidän triosta (Amandine ja parsaperuna; myös Kauppilasta) ensimmäinen, joka kukki, mutta toiset tuottivat aikaisemmin satoa, joskaan eivät ole vielä kukkineet.

Ensimmäinen Mayan twilight tuli vahingossa poimittua jo kuukausi sitten muiden pottujen kyytipojaksi, kun se pilkisti mullasta. Kokemus oli tyrmäävä: potun rakenne oli 10 minuutin keittämisen jälkeen lällyä tahnaa, joka ei maistunut oikein miltään. Maya sai siis vielä muutaman viikon kypsyä rauhassa, kunnes päätin antaa Amandinelle ja parsaperunalle hengähdystauon ja kaivella sen sijaan ruokapöytään muutaman Mayan. Tarkoitus oli laittaa Mayat perunasalaattiin, mutta 10 minuutin keittämisen jälkeen kävi selväksi, että tämä ei sitten ole mikään salaattiperuna: Mayan uloin osa oli keittynyt muhjuksi, mutta sisus oli kivikovaa. Vartin keittämisen jälkeen jouduttiin siivilöimään keitetyt perunahiutaleet ja tekemään niistä muusia, kun koko peruna oli räjähtänyt atomeiksi.

Ja herraisä, millaista muusia siitä tulikaan: pehmeää, kermaista, eikä lainkaan liisteriä, mikä usein on uusissa perunoissa vaarana. Maku oli pähkinäinen ja ... perunainen. Jotenkin todella tiivistynyt perunan maku. Heti kävi mielessä, että samoin kuin makkaroista suomalaiset ovat vesittäneet jauhottaneet maun silkaksi "natriumglutamaatti meets vehnä", on sama käynyt perunoille: alunperin maukkaasta juureksesta on jalostettu mitäänsanomaton tärkkelyspulla.

Koska ensimäinen Maya-kokemus oli huikaiseva, päätettiin testata reseptiä uudestaan. Tällä kertaa mullasta osui kynsiin jo melko vanha Maya, jossa oli niin paksu kuori, että katsoin parhaimmaksi kuoria sen. Mutta tämä heebopa oli niin junttura, ettei edes 20 minuutin keittämisellä antautunut, vaikka pilkoin sen osiin. Lopulta bamixoitiin se muun muussin joukkoon, johon se jäi, kauniisti sanottuna, "antamaan suutuntumaa". Vaikka oltiin sen verran nössöjä, ettei toteltu Hestonia (25-50% muusista tulee olla voita - me laitettiin vain 10%), oli muusi taas kerrassaan jumalaisen makuista ja tekstuurista.

Kyllä, tulen ensi vuonnakin kasvattamaan Mayan twilightia, mikäli sitä jostain löytyy, vaikka sen keittäminen on näköjään ihan oma taidemuotonsa. Perunat täytyy poimia nuorina, muttei liian, ja keittää varmaankin hyvin miedolla lämmöllä, ja tarkkailla 5 sekunnin välein ollaanko yli- vai alikypsiä. Mutta se maku on todella törkeän hieno ja tekstuuri silkkaa silkkiä, ja todellakin kaiken vaivan arvoista.

5 kommenttia:

  1. Kyllä tuo Hestonin ja muiden nyrkkisääntö pitää hyvin paikkaansa vaikka vain kerran vuodessa muusia niin tekisi. Mä kuulin muistaakseni Raymond Blancin suusta vuosia sitten muusireseptin; kilo perunoita, varttikilo voita ja suolaa maun mukaan. Ja taatusti tulee hyvää. Ja tuleekin.
    Pitänee ens vuonna koittaa itsekin rohkeasti noita muitakin perunoita, tänä vuonna meillä tulee raitajuurta.

    VastaaPoista
  2. Tuli eilen kokeiltua Mayan Twilightin friteeraamista, ja siinäkin tämä osoittautui aivan ylivoimaiseksi maultaan. Koossa pysyminen on edelleen ongelma, joten seuraavaksi kokeillaan fritata Mayat ilman esikeittoa.

    VastaaPoista
  3. Me ostimme myöskin tuota Mayan Twilightia Kauppilasta. Laitoimme mukulat maahan vasta kesäkuun ensimmäisellä viikonloppuna. Ensiksi luulin ettei tuo ulkomaalainen idä lainkaan, mutta sitten heinäkuun alkuviikoilla se alkoi pilkistämään maasta. Elokuun puolessavälissä es alkoi kukkimaan ja otin ylös yhden naatin ja keitin siitä saadut pienet mukulat. Ihanan makuisia!! Olen antanut perunat olla maassa kasvamassa. Noin kaksi viikkoa sitten otin niitä enemmän ylös ja keitin ne. Niistä tuli ihan mössöä, mutta tein kuten sinäkin, siivilöin perunamassan ja lisäsin siihen voita ja suola ja nautittiin rustikkia perunamuusia kuorineen. Mieheni ihastui kovin. Nostin kaikki loput perunat eilen koska huomasin että muutamat mukulat olivat alkaneet pehmetä ja tummua. Aion kokeilla Mayan Twilightia gratiinina niin että kuorin ja viipaloin ne, ladon kerroksittain suolan ja hieman pippurin kanssa. Sitten kaadan lämmitettyä maito ja kerma seosta niin että ne juuri ja juuri peittyvät ja pieniä voinokareita päälle. Unniin kypsymään hitaasti noin 175 asteen lämpöön ja viipaloin. Uskon että tästä tulee hyvä. Aion säästä muutaman mukulan ensi kesään istutusta varten mutta toivottavasti tätä perunaa saa myöskin tuolta Kauppilasta. Aion myöskin kokeilla jotain muuta erikoista lajiketta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mahtavan kuuloinen gratiini!
      Meilläkin muutama mukula hiukan tummui, mutta muuten oli yllättävän hyväkuntoinen ja ruveton lajike. Ehdottomasti ens vuonna lisää :-)

      Poista
  4. Oli keitettävä lajike mikä tahansa, minä keitän muusiperunat aina niin vähässä vedessä, että perunoiden mössööntymisestä ei ole haittaa. Perunamassaa siivilöitäessa bloggaajan ja anonyymin kommentoijan tavoin häviää myös suuri osa mausta veden mukana. Chrisse.

    VastaaPoista