Syötävää söpöyttä

Kun henkilö on perso kaikelle, minkä nimessä on "parsa", tuli jo vuosia, vuosia sitten kasvatettua parsahernettä, jolla ei siis ole mitään tekemistä parsan, eikä herneenkään kanssa (vähän samaan tapaan kuin rucola on "sinappikaali" ja pak choi "pinaattikiinankaali" - kuka näitä nimiä keksii?).

Jostain syystä moinen herkku jäi sittemmin unohduksiin, kunnes toissa vuonna parsahernettä alkoi näkyä puutarhalehdissä. Viime vuonna sitä

pitkästä aikaa istutin, mutta valitettavasti niin huonoon paikkaan, että koko kasvi hukkui muun kasvuston alle. Tänä vuonna parsaherne pääsi paraatipaikalle fenkolin ja punajuuren väliin.

Maultaan tuo ei mikään  tykki ole, vaan hyvin herkkä ja hento, mutta ihana. Palkoja voi syödä sellaisenaan vaikkapa salaateissa, mutta itse tykkään höyryttää niitä hiukan ja sivellä voita päälle. Jossain lehdessä oli ohje parsahernesosekeittoon - täytyykin kaivaa se esille, kun satoa alkaa nyt tulla.

Kaunishan se on kuin mikä! Kukat ovat syvänpunaiset ja loistavat hehkuvina kasvimaan vihreyden keskeltä. Ja palot ovat suloisen liehureunaiset - näyttävät hienoilta lautasella. Satoakin se antaa mukavasti, joten jos tilaa on (kenellä olisi...), suosittelen kokeilemaan.