George of Kangasala

Kurpitsoilla on taas ollut hankala vuosi. Viime vuosi oli liian kylmä ja märkä, tämä kai sitten liian kuuma ja kuiva, kun hedelmiä ei juurikaan näy, ja lehdet tuppaavat kellastumaan.

Lahjaksi saatu ufokurpitsa Patty green tint kyllä tekee ihan mukavasti lentäviä lautasiaan, tosin minusta ihan täysin valkoisia, ilman vihreän häivääkään. Ehkä ne sen takia maistuvatkin niin hyviltä. Kokemuksen mukaan hailunvihreät kesäkurpitsat maistuvat vedessä limottuneilta ulpukoilta (lapsena tuli ulpukan siemenkodista väkerrettyä possuja leikkeihin. En tosin tainnut syödä niitä.).

Raitakurppari Lungo di Firenze sen sijaan on ollut ihmeen nuiva, tosin meni tyypilliseen tapaansa kasvattamaan salaa hervottoman kokoisen mötikän, josta tuli 3 litraa sosetta (oli kasvanut niin isoksi, että koirille meni, vaikka huomasin jälkeenpäin, että maku oli säilynyt hyvänä).

Uutta parsapenkkiä kohti luikerrellut taviskurpitsa alkoi pukata hedelmää, ja hetken aikaa jouduin jännittämään yhdessä Katen kanssa, että tuleeko sieltä prinssi. Tulihan sieltä, kummallekin (Kate tosin ois voinut saada prinsessan, kun tytöt nyt vain on niin paljon kivempia). Meidän George on Crown prince, josta kasvaa isona maukas ja metallinsininen (siniverinen sekin, siis).

Marina di Chioggia (ainakin mä luulen, että se on se) sen sijaan vain tekee kukkia, mutta ei hedelmää. Viime vuonnakin kokeilin sitä kasvattaa, mutta Marina tuupertui jo alkumetreille. Ois niin kiva saada pihalle tuollainen rupikonnamainen, mutta kuulemma erittäin hyvänmakuinen kurpitsa. Pikkuhiljaa sitä alkaa kantapään kautta ymmärtää, miksi fiksummat haluavat kasvattaa tavislajikkeita. Nämä eksoottisemmat heebot kun tuppaavat olemaan niin pirkuleen nirppanokkaisia.

Mutta mikä se tämä on :-0 Muistan laittaneeni pari ylijäämäkurpitsaa siniseen kukkapenkkiin selviytymään, ja nyt yhtäkkiä sieltä pilkisti tämä. Vannon ja vakuutan, että istutin vain nuo yllämainitut kurpitsat + ranskalaisen Potimarronin, mutta Potimarronin kuuluu olla tummanoranssi, eikä tuollainen raidallinen tipunkeltainen. Oli pakko plärätä kaikki siemenpussit läpeensä, että laitoinko sittenkin jotain ilmaislahjaksi saatua kurpitsaa keväällä tulemaan, mutta mitään jälkeä moisesta ei ole. Veikkaan, että tyypin lajitoveri kasvaa kasvimaalla, mutta ehti puikahtaa aroniapensaiden yli hervottomaan pöheikköön luikertelemaan, eikä sitä sieltä saa ennen syksyä. Näin keltaisen hedelmän sen varren nokassa, ennen kuin se häippäisi näkyvistä.

Miten tämä puutarhaharrastus onkin aina näin jännittävää! Ainakin siis jos on näin epäorganisoitunut. Ens vuonna ihan varmasti teen jonkun Excelin, johon merkkaan joka lajikkeen nimen ja koordinaatin puutarhassa. Voi sitten rauhassa GPS kourassa myhäillä, että siellä se Potimarron nyt tekee komiasti hedelmää ja Marina edelleen pukkaa vain kukkaa.