Sasu kävi täällä

Harvoin Luigin kanssa käymme ulkona syömässä, mutta silloin kun käydään, panostamme laatuun. Villa Valpurista vinkattiin, että Tampereen kauppahallin 4 vuodenaikaa oli saanut kaapattua Chef & Sommelierin Sasu Laukkosen yhdeksi illaksi kokkaamaan tamperelaisille. Saman tien piti kirmata tekemään varaus, ja onneksemme mahduimme mukaan.

Kauppahalli oli todella vinkeä ja onnistunut paikka tällaiselle illalle (mitä nyt siivooja huristeli lattianpesukoneensa kanssa lähistöllä). Kaupat olivat tietysti jo kiinni, ja valaistus hämyisä, mikä loi erikoisen mutta hienon tunnelman. Pääsimme pitkän pöydän päähän istumaan, mukavan seurueen viereen (seurueessa kerrassaan hurmaava 9-vuotias ruokaentusiastikko) ja suoraan seuraamaan kokoonpanolinjastoa.

Ilta alkoi kylmällä lihalla, joka oli kypsentämätöntä hirveä. Jännä kokemus, ja jotenkin osuva, kun olin aamulla melkein kirjaimellisesti törmännyt kolmeen hirveen metsässä. Siitäs saivat, kun meinasivat aiheuttaa henkilölle sydänhalvauksen.

Huikea makuyhdistelmä oli purjo ja pastis. Aniksen vivahteet sopivat käsittämättömän hienosti purjon kanssa, ja bonuksena Sasu antoi vinkkejä purjon vihreiden osien hyödyntämiseen. Jos ens vuonna purjosato onnistuu ja saksankirveli lähtee kasvuun, on meillä mahtava lisuke tiedossa.

Seuraavassa ruokalajissa taimen ja porkkana oli yhdistetty tyrnin kanssa. Se suorastaan synnytti ajatusten Tonavan, sillä olen miettinyt pääni puhki, miten hyödyntää tämän vuoden tyrnisato. Vistoa niitä on poimia, mutta nyt on kämmenselkien uhrauduttava, sillä illan päätteeksi kysyin Sasulta lisävinkkejä tyrnin hyödyntämiseen ja sain ihan mielettömiä ideoita. Kalan raakakypsentämiseen tyrniä on kokeiltava omassakin keittiössä! Niin, ja samettikukan käyttämistä mausteena!

Sasun juuresrisotot ovat jo käsite. Tällä kertaa risotossa - tai siis sotossa, kun siinä ei ollut riisiä - oli palsternakkaa ja juuriselleriä. Tuon jos osaisi omassa keittiössä toisintaa, ei tarvitsisi enää ikinä käydä ulkona syömässä.

Juustoannos oli myös hauska ja erikoinen: Mouhijärven Metsuri-juustoa, puolukkaa ja paahdettuja auringonkukansiemeniä. Metsuri oli mukavasti kesytetty uunissa, ja kirpakkaat marjat sekä pehmeät siemenet sopivat sen makuun jännittävästi.

Jälkiruoka oli yhdistelmä lakritsia ja jäätelöä, mutta millaista jäätelöä! Lohkeilevaa, vanukasmaista ja ah, niin hyvää. Erikoinen koostumus, jota tuskin osaa kotikeittiössä valmistaa, vaikka Sasu ohjeen kertoikin.

Ruokien kanssa tarjotut viinit pysyivät makuyhdistelmien matkassa yllättävän hyvin, mikä aina lämmittää naisen sydäntä. Myös juomien tarjoilu oli huomaavaista, sillä laseja käytiin täyttämässä tuon tuosta, eikä senttejä turhaan laskettu.

Ja onhan Sasun tapaaminen itsessäänkin jo kokemus: Sasu osaa hyödyntää kasveista melkeinpä jokaisen molekyylinkin ja jakaa auliisti vinkkejä ja ohjeita ihan mistä tahansa ainesosasta. Naapuriseurueen kanssa totesimmekin, että olisi taas pitänyt älytä nauhoittaa Sasun puheet, jottei yksikään tiedonmurunen olisi päässyt sormien välistä. Itse naputtelimme ohjeita ja ideoita kännykkään aina kun vain kehtasimme.

Niin, ja sain minä illan päätteeksi halittua Sasua <3

Kiitos 4 vuodenajalle, että toitte Sasun Tampereelle. Mahtavaa, että huippunimet ehtivät täällä piipahtaa (eivätkä mene Turkuun sen sijaan). Voisko joku seuraavaksi tuoda Murun pojat tänne keikalle? Luomon? Olon? Farangin?