Suuri chilikasvattaja

Saanko ylpeänä esitellä tämän vuoden Habanero-sadon! Juu, ihan itse kasvatin siemenestä ja sain palkkioksi näin muhkean saaliin.

On kyllä omituinen chililajike: iti tuskastuttavan hitaasti, ei millään meinannut kasvaa mihinkään suuntaan, alkoi kukkia vasta myöhään heinäkuussa (toinen säästetyistä taimista alkoi puskea nuppua syyskuussa) ja sitten pullautti nuo minikokoiset hedelmät, jotka - ihme kyllä - kypsyivät. Tai sitten en vaan osaa. No, oltaisiin oltu pulassa, jos tuo olisi satoisaksi osoittautunut, sillä rakastan chilin makua, mutta en pidä tulisuudesta. Ruoka ei saa käydä kipiää.

Lohdutukseksi vanha kunnon Pinocchio's nose, eli nykykielellä Joe's long, tuottaa koko ajan lisäosia toisessa kuvassa olevaan, uuteen kaulanauhaani. Siinä se roikkuu keittokirjahyllystä ja saa hiljalleen kuivua rapsakaksi, minkä jälkeen chef rutistaa chileistä siemenet pois ja jauhaa Bamixilla kuivat kuoret jauheeksi. Aromaattista, tyrmäävän hyvää, mutta ei tulista. Vain pientä lämpöä, joka ei tuota tuskaa tullessaan, eikä mennessään. Täydellinen chili!