Väljyyttä viidakkoon

Oman blogin lukeminen kannattaa! Törmäsin viimesyksyiseen tekstiini, jossa kerroin lukeneeni jostain, että marjapensaisiin voi tehdä syysleikkauksen heti satokauden jälkeen. Viime vuonna tein näin, koska mustaviinimarjapensaat olivat kasvaneet läpitunkemattomaksi pöheiköksi, eikä ruohonleikkurilla päässyt enää lähellekään. Ja katso, tänä kesänä marjapuskat villiintyivät ja tekivät entistä läpitunkemattomamman viidakon. Great.

Tällä kertaa olin täysin säälimätön, ja leikkasin alas kaikki oksat, jotka roikkuivat lähellä maata. Melkoisen hurja röykkiö irto-oksia päätyi tontin perukoille maatumaan (tai vaihtoehtoisesti lehtokotiloiden pesämajaksi), ja jäljelle jäi väljät, pystyt pensaat. Hauska oli katsoa, miten pensaat pikkuhiljaa olivat pyristelleet pois tuistaan ja kasvattaneet uudet versot tukien ulkopuolelle. Jos jaksaisi olla ahkera ja leikata pensaat joka syksy (keväisin niitä on mahdoton leikata, koska leikkuuaika on niin lyhyt: ensin on lunta, sitten jo lehdet. Ja keväällä on parempaakin tekemistä, kuin leikellä pensaita), ei tukia edes tarvisi, kun jättäisi jäljelle vain nuo itsestäänseisovat oksat.

Jännä nähdä, minkä verran nuo pensaat antavat satoa ens vuonna, vai jäädäänkö kokonaan kuivin suin. Mutta välillä henkilön täytyy olla radikaali helpottaakseen ruohonleikkuuta.