Vähän oli jo usko loppua, kun Viherpeukalot sijaitsevat täysin keskellä ei-mitään ja navigaattorikin toivotti meidät tervetulleeksi perille kesken reissun, mutta löytyihän se taimisto lopulta. Osuimme prime timeen ja saimme melkein tapella ostoskärryistä (eihän meille 1 riitä mihinkään), mutta täydelliseksi hiotun turnauskestävyytemme ansiosta muut asiakkaat ehtivät häipyä sillä välin, kun me pengoimme valikoimia.
Mukaan irtosi kirjovaahtera, josta olen aina haaveillut. Ei ole aavistustakaan, mihin sen laitan, mutta kaipa se jonnekin mahtuu. Pensaista himoitsin katsuraa (tuoksuu syksyisin kuulemma vaniljalta ja piparilta!), mutta olivat reppanat kärsineet kylmästä vähän liikaa, joten suuntasin himoni kohti kotakuusamaa, kun sillä oli niin nätit lehdet. En siitäkään tiedä, mistä se paikkansa löytää. Yksi salkoruusu ja puolentoista euron keltavadelma ja pari kassia kesäkukkia täydensivät ostokset.
Ja kun reissun päällä oltiin, kierrettiin myös Lahden Kodin Terra ja Plantagen. Jälkimmäisestä ostoskoriin lähti laventeli ja pussillinen vuokkoja.
Kauppila pitää sijoituksensa the kevätretkikohteena, kun siellä on kaikkea jännää eksoottista ja hyvin hoidetut taimet, mutta kiva oli piipahtaa Viherpeukaloillakin. Etenkin kun reissun aikana gurun henkilökohtainen chef oli loihtinut meille ihanan aterian parsasta ja kanasta (mistähän se tiesi, että olen parsafriikki?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti