Bouillabaisse

Minkä sille voi, kun henkilö on rakastanut äyriäisiä siitä lähtien kun 1980-luvun alussa tilasi kansainvälisen naisen tyyliin Frutti di mare -pizzan jossain Ylivieskan ihka ensimmäisellä pizzaa tarjoavalla huoltiksella (vai oliko se joku baari yms. kuppila). Siitä sitten pikkuhiljaa äyriäisrakkaus kehittyi, kunnes kohtasi huippunsa Luigin kanssa Viareggiossa, Piccolo Principen kolinapastan (pasta sai nimensä siitä, että siinä on niin paljon vongole-simpukoita, että se kolisee syödessä) ja maailmankaikkeuden parhaimman pinot grigion (edelleen harmittaa, ettemme valokuvanneet etikettiä) seurassa.

Pakastimessa oli chefin tekemää kalalientä reilu litra, jostain ylijäänyttä tomaattikastiketta ja isoja katkarapuja. Siitä sitten idea iski bouillabaissesta, joka on meidän kummankin suosikkisoppa.

Kattilassa kuullotettiin sipulia ja valkosipulia, huljautettiin niiden niskaan pari desiä valkoviiniä, sekä kalaliemi, tomaattikastike ja nyppäisy sahramia ja oman maan rakuunaa, ja annettiin porista vartin verran. Seuraavaksi heitettiin soppaan muutama palanen lohta ja ahventa (ainoa tuore valkoinen kala sinä päivänä marketissa), ja annettiin niiden kypsyä 5 minuuttia. Lopuksi soppaan päätyivät katkaravut ja tölkkisimpukat ja ripaus tilliä.

Lasiin Fernwayn sauvignon blancia ja toiselle lautaselle paahtoleipää ja tilliä. Kelpo loma-ateria.