Tarjoilija toi aluksi pöytään houkuttelevan leipäkorin, jossa ranskalaistyyppistä, hapattamatonta ruisleipää, juureen tehtyä spelttileipää, vaaleaan juureen tehtyä leipää, suomalaista ruisleipää, Paakarin kuuluisaa näkkileipää ja siemenleipää. Pakkohan niitä oli kaikkia maistaa, vaikka tiedettiinkin täyttävämme mahamme jo pelkällä leivällä. Mutta Paakarin leivät vain on niin hyviä.
Luigi otti alkupalaksi graavilohta ja sinappikastiketta; minä kokeilin caesarsalaattia, jota maustoi kukonliha. Tajunta räjähti siinä vaiheessa, kun huurteisesta lasista hulahti suuhun Olivier Merlin Pouilly Fuisse 2007 -valkoviiniä. Ihanan öljyinen ja sinihomeinen chardonnay, joka sopi salaatille ja pärjäsi jopa anjoviselle salaatinkastikkeelle.
Pääruuaksi Luigi valitsi ylikypsän vasikan, joka oli suussasulavan pehmeää. Päivän kala oli lempparini siika, joten pääruuan valinta ei ollut vaikeaa. Vaikka siika oli hyvää ja ihanan tuoretta, veivät kasvikset päähuomion. Miten voi ruusukaali olla niin hyvää! Ja tuo peruna! Minä, joka en perunasta perusta (paitsi sipseinä ja Hesen ranuina), jouduin pysäyttämään tarjoilijan ja kysymään, mitä ihme lajiketta tuo peruna on - se nimittäin oli aivan käsittämättömän hyvän makuinen. Lajike oli Nicolan ja Siiklin risteymä Laurilan tilalta Laitikkalasta. Pikagoogletuksella ei käynyt ilmi, onko sitä saatavilla kotipihan pottupenkkiin - olisi kyllä sellainen lajike, jota erittäin mielellään kasvattaisi.
Vasikkansa jälkeen Luigi oli tyydytetty, mutta minä himoitsin vielä nenäni eteen ternimaitobruleen, jonka kyytipoikana oli Vertti-viherherukasta tehty sorbetti. Brulee oli pehmeän toffeinen, mutta ei liian makea, ja sorbetti mukavan kirpsakka.
Oikein hyvä alku lomalle :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti